perjantai 3. marraskuuta 2017

Ajatuksen puolikas

Syksystä on mennyt kaksi kuukautta ihmetellessä.  Tilkkutyökurssilla opettaja lykkää idean toisensa perään, mutta oikein mistään en ole saanut kiinni, koska en ole osannut päättää minkä kokoisena ryhtyisin toteuttamaan ideaa.  Tällä viikolla vastaus tuli vastaan The Quilt Shown blogissa eli tavoitteenani on nyt koota monta pientä hauskaa tekniikkajuttua leijuvat neliöt idealla yhdeksi työksi. TQS:n esittelemässä työssä oli yhdistetty 16 journal quilt-työtä yhteen isoon tikattuun pohjaan. 
Päätin tehdä A4 kokoon moninaiset kurssi-ideat. 

Taustaksi valitsin kaamoksen sinisen kankaan ja sommittelin siihen muista töistä jääneitä liimaharsollisia tilkkuja.  Palojen muodot olivat siis mitä sattuivat ja sitten muotoilin niitä saksilla ja tunsin itseni taas pikkulikaksi, joka repi värillisistä liimapapereista paloja ja rakenteli jotain vastaavaa.  Talo oli vähän aution näköinen ja siksi leikkasin sen eteen nöffin osoittamaan, että siellä asutaan. Vahvistin palojen kiinnityksen taustakankaaseen tikkaamalla ne kiinni.  Taivaalle tulee vielä tähtikangasta ja kuun sirppi.

Kyseessä tulee olemaan todellinen mysteerityö, eli mistään muusta ei ole toistaiseksi aavistustakaan kuin blokkien/tilkkutöiden koko ja leijumisvarjot niiden alapuolelle ja sivulle.  En olekaan aikoihin tehnyt tämäntyyppistä työtä, joten kivalta tuntuu.

Jahkailu ei ole aina hyväksi
Löysin kaapin ylähyllyltä pari vuotta sitten kierrätysryhmästä ostamani pimennysverhot.  Päätin pistää ne sittenkin myyntiin. Niitä mittaillessani huomasin että kumpikin verho oli tarttunut käänteestä itseensä ja irrottaessa syntyi rumaa jälkeä.
Hetken ihmettelin ja sitten laitoin ne myyntiin kierrätysryhmään tuolla kuvalla ja "vikaa"-sanalla varustettuna. Pari minuuttia ja sain ilmoituksen "ostan" ja sitten viestin, että ostaja voi tulla hakemaan heti.  Ostaja ilmoitti lyhentävänsä verhot, jolloin ruma helma ei jää häiritsemään. 

Olen nyt häivyttänyt muitakin verhoja.  Edellisen asunnon (30 vuotta sitten) keittiön verho kelpasi linnuista tykkäävälle tilkkuilijalle.  Huippulaatuinen puuvillaverho ei ollut mennyt säilytyslaatikossa miksikään.  Ihan priimaa tavaraa toisin kuin muovinen pimennysverho. 

lauantai 21. lokakuuta 2017

You can't take it with you

Ollessani vaihto-oppilaana osallistuin silloisen kouluni draama-luokan näytelmään nimeltä You can't take it with you.  Asia tuli mieleeni, kun ihana tyttäreni mainitsi että Ruotsissa on kuulemma buumi hankkiutua eroon tavaroista ennen kuolemaa.  Roudasimme vintistä huonekaluja sisälle asuntoon, jotta ne noudettaisiin pois.  Konmaritus siis jatkuu täällä aina vain.  Huonekalut lähtivät jo ja tytär otti yhden perintönojatuolin mukaansa.  Tavarat vähenevät lupaavasti.

Tilasin maalarin kohentamaan yhden huoneen nahistunutta tilaa ja huone pitää saada tyhjäksi.  Seinissä on muutama ruma reikä, jotka häiritsevät silmää.  Reiät jäivät, kun taannoin myin seinään kiinnitetyt hyllyt.  Hyvin kävivät kaupaksi 40 vuotta vanhat Artekin hyllyt. Vintiltä poistettavia huonekaluja roudatessa löytyivät noihin Artek-hyllyihin kuuluneet seinälistat. Mitä ihmettä niille tekisin? Vaikuttavat suorilta ja paria sellaista voisin ehkä käyttää tilkkutyön kerrosten kokoamisessa. Olisivatkohan sopivan pitkiä?
Kuvan perintökristallikruunun ilmoitus ehti olla Tori.fi:ssä vajaan tunnin, kun se jo haluttiin ostaa. Parin tunnin sisällä ostaja tuli hakemaan sen. Hän asui naapurikadulla. Lisää ostajia ilmaantui ennen kuin kruunu oli noudettu.  Selvästi hinnoittelin alakanttiin, mutta kapine vei paljon tilaa kaapissa.  Sen puhdistaminen pöydän päällä onnistui mukavasti, mutta kun se roikkuu katossa on puhdistus todella hankalaa.   Nyt sain isoon komeroon remontilta piiloon muita tavaroita.

Aina ei tavaroiden myyminen mene yhtä helposti.  Vaikka kirjoitan myynti-ilmoituksiin "vain nouto kotoani, en voi tuoda mihinkään kohtaamispaikkaan", tulee jatkuvasti pyyntöjä tuoda tavara ostajan käteen.  Hinnoillani, en voi tarjota kotiinkuljetusta. En ole keksinyt, miten pääsisin ilmaiseksi Helsingin keskustaan.  Aikaakin menisi keskustassa käymiseen turhan paljon.  

Linnut ovat lähteneet suurelta osalta
Vihervarpusparvi kävi tervehtimässä ennen lähtöään.  Olin hyvin onnellinen saadessani muutaman kivan kuvan, kun hetken ruokailivat naapurin tuijassa.  Kameran säädöt eivät valitettavasti olleet ihan oikeat tuon pikaisen visiitin dokumentointiin. Yhdessä kuvassa näkyy kaksi keltaista koirasta, mutta valitettavasti en ollut kohdentanut kameraa niihin.  Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa saan hyvän kuvan koiraastakin.  

Tilkkulehteen taas
Olen avustanut yhden jutun tekemisessä käsittelemällä kuvia ja muokkaamalla tekstiä.  On se hienoa, kun löytyy ihminen, jotka osaa ommella mitä vain ja sain houkutelluksi kirjoittamaan teko-ohjeita.  Pöytälaatikkooni (= tietokoneen kovalevy) oli juuttunut yksi juttu ja jutulle löytyi avustava kirjoittaja, jota en ole koskaan tavannut,  ja nyt juttu on tosi kivassa kunnossa. Yhteistyössä on voimaa.  Aineistopäivä on huomenna ja lehden taitto alkaa. 

torstai 5. lokakuuta 2017

Peiton aloitusta

Olen miettinyt pitkin syksyä, miten käyttäisin kangasvarastoni printtikankaita. Jotta saan kirjavat painokuviot rauhoittumaan täytyy käyttää valkoista kangasta. Lopulta keksin, että klassinen malli Churn Dash on sopivan hillitty. 

Noita kirjavia sinipohjaisia on varastossani muutamalla eri kuviolla ja näyttävät sopivan yhteen ja kuviotkin pienentyvät leikatessa.  Löysin mallin, jossa leikataan ensin 10" x 10" palat.  20 tuumaa kuulostaa tasan puolelta metriltä, eikö vain.  Kangaspalani ovat millilleen tai vähän alle 50 cm mittaisia.  Mittanauhasta tarkistettuna 20" onkin 51 cm, joten kangas ei riitä ko. kokoisiin neliöihin.
Pienensin mallia niin, että lähtöneliön koko on 8" x 8".  Tasaisia lukuja on helppo puolittaa päässä laskien.  Valmiista blokeista tulee oikein kivan kokoisia.  Onneksi valkoista kangasta on yhtenäinen pitkä pätkä, joten sen kanssa ei ole ongelmia näkyvissä.

Nyt on vaihe 1 siis hallinnassa ja voin jatkaa meditatiivista blokkien tekoa pitkän aikaa.  Nähtäväksi jää kuinka pitkälle kankaita riittää ja minkä kokoinen lopputulos tulee olemaan.  Oleellista on taas kerran mukava tekeminen ei niinkään mikään tilkkupeiton tarve.

Tuon blokin nimestä heräsi keskustelu ja täytyi taas penkoa vähän, miksi sillä on kaksi nimeä Churn Dash ja Monkey Wrench.  Selitykseksi löysin, että Churn Dash blokki on kolmella jaollinen ja Monkeyn lasketaan olevan viidellä jaollinen, jolloin keskusneliö jää yhtä kapeaksi kuin kaitaleet.  (Tuota ei ymmärrä kukaan :)

Ruska on nyt täällä varsin kaunis. Lähdin valokuvaamaan ja juutuin työmaan aiheuttamaan ruuhkaan, jolloin alkoi sataa ja sitten kiepautin auton nokan takaisin kotia kohti. Tänään ei siis ruskakuvia tullut otetuksi. 

Käteni ovat nyt paremmassa kunnossa. Hermopistely on harventunut, mutta vielä täytyy käsiä säästellä ja tehdä käsitöitä vain varovasti.  Lasta painaa öisin ja joudun välillä ottamaan sen pois ja laittamaan vähän myöhemmin uudelleen.  Onneksi tilkkuilijana minulla on pehmikkeeksi sopivaa tikkausvanua.

Iloista loppuviikkoa
Milja

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kädet tekivät tenän

En ole ommellut mitään esiteltävää tiklin kirjomisen jälkeen. Kädet rasittuivat kirjonnasta sen verran, että täytyy säästellä niitä. Lääkäri määräsi lastoittamaan ne yöksi, jotta pistely loppuisi.  Välillä on nolottanut, kun olen kieltäytynyt ompelemasta käsin ja tekemästä muita juttuja, jotka ovat tuntuneet pahalta käsien kannalta. Nyt sitten innoissani kirjoin liikaa koneella ja kärsin seurauksista.  Ainakin tekeminen oli mieluisaa.

Uusi Tilkkulehti tuli.  Siihen sain aikaiseksi jutun viivoitintikkauksesta ja sivullisen Sytykkeitä. Tämä lehden numero oli erityisen iloinen ja värikäs. Paljon erilaisia juttuja uudella tavalla ryhmiteltynä.
Kuvittelin kirjoittavani jatkoa viivoitintikkauksesta seuraavaan numeroon, mutta nyt sitä ei synny. Ehkä sitä seuraavaan.  Sytykkeitä eli pieniä teknisiä vinkkejä tilkkuiluun liittyen taidan sentään saada sivun verran aikaan.

Linnuista
Linnut ovat muuttamassa etelään.  Kävin Lauttasaaressa ja kuvittelin saavani kuvia muuttolinnuista. Linnut piilottelivat jossain.  Vasta katsoessani tietokoneella Melkistä ottamaani kuvaa näin, että kuvassa oli merimetsoja rannalla. Taitaa olla 8 yksilöä.


Maarissa näin 60 kurjen rykelmän kaartelevan ja ottavan korkeutta Laajalahden päällä. Sitten häipyivät etelän suuntaan.
Helsinki laajenee
Kuvasin Suomenlinnan suuntaan ja sen sijaan että olisin saanut kauniin historiallisen maiseman, niin etualalla näkyy kuinka Hernesaaren kärjessä merta täytetään uusiksi rakennuspaikoiksi.  Kuvassa näkyy myös Viking Xpressin piippu. Se kulkee Helsingin ja Tallinnan välillä.

Nyt paistaa aurinko ja taidan suunnata kameran kanssa jonnekin rannalle.