Lintuja

Kamerani linssiin linnut osuvat satunnaisesti. Kuvaan, kun kuvattavaa löytyy. Pääasiassa kuvaan stadin rannoilla, mutta myös mökkimaisemissa ja Turussa on kuvattavaa löytynyt. Kotini lähistöllä liruva Mätäjoki ei ole varsinaisen lintuparatiisin maineessa, mutta siellä näyttää viihtyvän kaikenlaisia vesilintuja.

Petolintuja 

Merikotka Haliaeetus albicilla ilmestyi lintutornin tuntumaan kaartelemaan 7.8.2015.  Olisi saanut tulla lähemmäksi tornia, mutta nyt täytyy tyytyä kaukaa otettuun kuvaan. Paras merikotkahavaintoni kuitenkin.
Nuolihaukka Falco subbuteo liiteli 14.8.2015 Elfvikin lehmihaan ja lintutornin ympärillä matalalla pyydystäen korentoja.  Korentoja oli paljon, mutta haukan vauhti niin kova, että kuvien saaminen oli hyvin vaikeaa.  En ole haukka-asiantuntija, mutta pari muuta lintujen tarkkailijaa tunnisti nuolihaukaksi.
Iso tunnistamaton haukka tuli nuolihaukan jälkeen lintutornin luo ja kaarteli lujaa vauhtia ympärinsä.  Lopulta se katosi Helsingin taivaalle.  Kirkasta taivasta vasten oli siitä vaikeaa löytää tunnusmerkkejä. 



Sääksi Pandion haliaetus  Laajalahdella 24.8.2015.  Sääksellä oli kumppani, joka myös kaarteli lahden yllä.  Molemmat eivät kuitenkaan osuneet kuvaan samanaikaisesti.

Varpushaukka Accipiter nisus otti yhteen varisten kanssa Seurasaaren luona 7.10.2013.
Yhden kuvan onnistuin saamaan, kun haukkaparka sai kyytiä. Kuvaa sai käsitellä aika reilusti, että raidoitus tuli näkyviin.  Haukka oli selvästi pienempi kuin alemman kuvan kanahaukka. 

Kanahaukka Accipiter Gentilis oli napannut oravan ja räkätit pitivät harvinaisen kovaa meteliä herättäen huomioni. Haukka istui pihakuusessa Lassilassa Helsingissä 16.7.2013 saaliinsa kanssa suoraan vastapäätä parveketta. Sain siitä kymmenkunta kuvaa ennenkuin se lensi pois orava kynsissään.
Hiiripöllö Surnia ulala löytyi Helsingi Sibeliuspuistosta joulukuun ensimmäisenä 2013. Kolme pitkillä objektiiveilla varustautunutta miestä tuijotti ylös puiden latvoihin ja kysyin mitä siellä on. Ilman heidän apuaan olisi lintu jäänyt huomaamatta. Onneksi auringon paiste osui lintuun hienosti.
Huuhkaja Bubo bubo Kolmårdenin eläintarhassa pääsiäisenä 1998.  Lintu ei päässyt lentämään kauas jaloissa olevien rajoittimien takia.  Kuvasin filmikameralla.

Vesilintuja

Haahkat Somateria mollissima viihtyvät meressä.  Uroksia näkee rannalta vain keväisin. Kesän ne viettävät avomerellä.  Vihdoinkin onnisti niin, että haahkapari oli ihan rannan tuntumassa. Vastavalo haittasi kuvaamista.
Haahkauros Russänkärjessä 16.4.2016
Haahkanaaras Ryssänkärjessä 16.4.2016


Kuikka  Gavia arctica kuuluu suomalaiseen mökkijärveen.  Sen huuto lienee kaikille tuttu. Kuhmoisten Isojärvellä ne viihtyvät hyvin. Tässä elokuussa 2013 ottamani kuva kuikkaperheestä, joka hitaasti eteni järvellä sukeltaen aina välillä.  Ne pysyttelevät keskellä järveä, joten lähikuvaus ei oikein onnistunut.  Kuikan huuto kaikuu järvellä kauas.
Kuikkaperhe Kuhmoisten Isojärvellä 6.8.2013

Liejukana Gallinula chloropus asustaa kesäisin Mätäjoella. Vuodesta 2012 olen nähnyt niitä siellä.  Aikuisen nokka on hyvin erikoinen.
Liejukana Mätäjoen saaressa 20.6.2015
Liejukana Mätäjoessa 25.6.2015

Liejukanaemo ja kaksi kolmesta poikasesta pesällä lepäilemässä 9.6.2015
Liejukanan tämänvuotinen poikanen uiskenteli yksinään Mätäjoessa 21.7.2013. 

Nokikana Fulica Atra asettui pareineen Mätäjoelle toukokuussa 2015. Tässä toinen levittelee siipiään. 
Nokikanaemo ja poikanen Mätäjoessa 9.6.2015

Nokikanan poikasen väritys on erikoinen.  Kaipa tuon värinen naama löytyy hyvin osmankäämien seasta. Tämän kuvasin Suomenojan lintualtaalla 31.5.2015.


Liro Tringa glareola Mätäjoen lintusaaren rannassa. Paikalla oli yksi kiikareilla varustautunut bongari, joka esitteli linnun liroksi.   Lintu oli paljon rauhallisempi kuin rantasipi, joten uskon bongaria.
Liro, Mätäjoen mutkan lintusaaren rannassa 18.8.2012
Valkoviklo Tringa nebularia vappuna 2017 löytyi Elfvikin lintutornin edustalta.  Se oli selvästi isompi kuin lähellä olleet punajalkaviklot.  Sen nokka kaartuu hieman ylöspäin.


Mustaviklo Tringa erythropus Maarin lintutornista Otaniemessä 6.7.2014. Tämä oli helppo tunnistaa, kun muut viklot ovat vaaleampia.
Punajalkaviklo Tringa totanus näyttäytyy usein Laajalahdella.  Tämä kumppaneineen tepasteli Elfvikin lintutornin edessä. 6.6.2015.
Taivaanvuohi Gallinago gallinago istahti aidan seipäälle Maarin lintutornin eteen 7.6.2015 pitäen ensin kovaa meteliä.  Kuvasin uudella 100-400 mm objektiivillani.

Töyhtöhyyppä Vanellus vanellus on isohko kahlaajalintu. Maarin lintutornista niitä näkyi runsaasti 11.7.2014.  Linnut ovat lintutornista turhan etäällä kameralleni, mutta vaihdan paremman kuvan, kunhan saan sellaisen.
Suokukko Philomachus pugnax. Uroksella on näyttävä tukka.  Naaras on huomaamattomampi.
Suokukkouros Maarin rannalla 19.6.2015
Suokukkonaaraita Elfvikissä 10.5.2015
Merimetso Phalacrorax carbo taitaa olla vihatuin vesilintu.  Olen nähnyt silloin tällöin jokusen yksilön, mutta 14.8.2015 ensimmäistä kertaa oli kamera valmiina sellaisen ilmestyessä Laajalahdelle.  Vähän kauaksi se jäi, uskon kuitenkin saavani parempia kuvia tulevaisuudessa, näinhän edellisenä sunnuntaina 5 yksilön parven lentävän Lauttasaaressa Kasinonrannan yli.

Harmaahaikara Ardea cinerea lensi Munkkiniemen rannassa Tarvoon päin. Ensin tuli lokki ja sen perässä isompi ja raskaasti lentävä pelikaania muistuttava lintu.  Kamera oli valmiina kädessä ja siinä 200 mm objektiivi. Ehdin saada vain kaksi kuvaa. Saatuani tämän kuvatuksi ei enää harmita, että en päässyt alkuperäisen suunnitelmani mukaiselle rannalle, kun Kalastajatorpan ympäristössä oli kaikilla kaduilla pysähtymiskielto Hillary Clintonin vierailun vuoksi. En muista nähneeni harmaahaikaraa aikaisemmin ja lähteiden mukaan niitä ei ole aiemmin juuri ollutkaan. Laji on lisääntynyt viime vuosina.
Harmaahaikara Munkkiniemenranta 28.6.2012
Harmaahaikara Laajalahdella 14.8.2015
Jalohaikara Egretta alba viihtyi Laajalahdella elo- syyskuussa 2016.  Sain sen kuvatuksi viimeisenä päivänä, jolloin se nähtiin Maarin lintutornista.

Kyhmyjoutsen Cygnus Olor on helppo kuvattava. Niitä löytää vuoren varmasti Seurasaaren sillan tienoilla. Ne ovat aina kauniita.  Täysikasvuiset ovat valkoisia ja poikaset harmahtavia. Poikasten aikaan joutsen voi olla hyvinkin hyökkäävä.
Kyhmyjoutsen 26.3.2012, Seurasaari

Kyhmyjoutsenperhe Ryssänkärjessä joulukuun 3 päivänä 2009. Emot ovat valkeita, mutta poikaset ovat vielä harmaita, vaikka ovat melkein emon kokoisia.
Kyhmyjoutsenperhe 3.12.2009 Helsinki
Laulujoutsen Cygnus cygnus viihtyy yleensä järviseudulla, mutta nyt myös Laajalahdella luonnonsuojelualueen tuntumassa oleilee yksi pariskunta, joka ei vielä pesi.
Laulujoutsen Laajalahdella 11.6.2015
Pikkujoutsen Cygnus columbianus. Yksinäinen lintu yritti laskeutua laulujoutsenten luokse, mutta saikin niiltä pahaa kyytiä.  Ehjänä kuitenkin pääsi ainakin tämän kuvan hivutuksesta karkuun.
Laulujoutsen hyökkäsi pikkujoutsenen kimppuun Laajalahdella 11.6.2015
Pikkujoutsen laskeutui laajalahdelle 11.6.2015
Tällaisen amatöörin on vaikeaa erottaa näitä kahta joutsenlajia toisistaan. Kuvien numerointijärjestyksestä tiedän, että alakuvassa on samainen pikkujoutsen, joka ylemmässä kuvassa saa kyytiä.

Kanadanhanhi Branta canadensis on pienempi kuin kyhmyjoutsen ja rusehtavan harmaa. Poskessa sillä on valkoinen laikku. Niitä löytää kesäisin Seurasaaren sillan luota.  Varsinkaan silloin, kun sillä on poikasia, ei auta mennä lähelle.
Kanadanhanhiperhe 22.5.2012 Meilahdessa

Valkoposkihanhi Branta leucopsis on pienempi kuin kanadanhanhi.  Sillä ei ole ainoastaan poski valkoinen vaan koko naama. Väritykseltään se on musta-harmaa-valkoinen. Valkoposkihanhi on aika peloton ja sitä pääsee kuvaamaan parin metrin päästä. Viimeksi olen löytänyt niitä Larun Laukkaniemestä ja Mätäjoesta Kannelmäen ja Malminkartanon välistä, mutta niihin voi kesäaikaan törmätä stadissa missä tahansa, missä on ruohokenttää ruoaksi.


Haapana Anas penelope on harvinaisempi vesilintu, ainakin stadissa. Muistan kuitenkin jo 60-luvulla nähneeni niitä Larussa. Mätäjoesta niitä löytyy vuosittain.  Naaras on kuin mikä tahansa sorsalintu, mutta uros on aivan upea.  Nämä molemmat yksilöt ovat Mätäjoelta.

Haapana, uros, Helsinki 19.4.2012
Naarashaapana muistuttaa tavallista sinisorsanaarasta, mutta on pienempi ja jotenkin terävämmän näköinen. 
Haapana naaras, Helsinki 19.4.2012

Tukkasotka Aythya fuligula myös viihtyy Mätäjoella. Kuvasin tämän uroksen 19.4.12. Näin myös pari pariskuntaa, mutta en saanut vastavaloon niistä mukavia kuvia.
Tukkasotka uros, 19.4.2012
Tukkasotkanaaras poikasineen 12.7.2014 Mätäjoessa

Punasotka Aythya ferina oli uusi tuttavuus, jonka näin Suomenojan lintualtaalla 31.5.2015.  Kuvassa on kaksi urosta. Naaraat olivat mahdollisesti hautomassa.

Telkkä  Bucephala clangula taitaa löytyä kaikista Suomen järvistä, mutta urostelkkiä näkee harvemmin koreassa kevätasussaan. Tämän urostelkän kuvasin Mätäjoella 19.4.2012.
Telkkä uros, 19.4.2012, Mätäjoki
Naarastelkkä on väritykseltään ruskea. Telkkä sukeltaa ruokansa pohjasta ja siksi pysyttelee rantojen lähellä.
Naarastelkkä, 4.7.2012, Meilahti
Naarastelkkä poikueineen Mätäjoessa 25.5.2013..

Pelkkiä telkkiä meressä Larun Ryssänkärjen edustalla 2.12.2009.  Joulukuisen iltapäivän matala aurinko värjäsi maiseman kultaiseksi. Telkät erottuvat mustina pisteinä näin pienestä kuvasta, mutta klikkaamalla kuvaa aukeaa se suurempana. Sarjan kuvista on kuitenkin helppo tunnistaa laji päiden muodosta. Talvi ei ollut kunnolla alkanut ja linnut viivyttelivät etelään muuttoa.
Telkkäparvi joulukuun 2. 2009 Lauttasaaren edustalla
Isokoskelopariskunta Mergus merganser uiskenteli Mätäjoessa 26.4.2013.  Uros oli todella hohtavan valkoinen.  Naaraan kaulassa vaihtuu ruskea harmaaseen terävänä rajana ja se varmisti että kyseessä on isokoskelo.
Tavi Anas Crecca on Suomen pienin sorsalintu. Kaksi urostavia uiskenteli Mätäjoen mutkassa rannan tuntumassa. Lähemmästä sain aika kelvollisen kuvan.
Urostavi Mätäjoen mutkassa 25.5.2013
Punatavi anas cyanoptera löytyi Elfikissä saadun vihjeen perusteella Otaniemen rannasta vappuna 2017. Sen kotipaikka on Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa nähdyt luokitellaan tarhakarkulaisiksi. Se oli siirtynyt poukaman toiselle rannalle, mutta sain silti tunnistuskuvan.

Sinisorsa Anas platyrhynchos on varmaan ensimmäinen lintu, jonka lapset oppivat tunnistamaan.  Tältä näyttävät tavalliset sinisorsat. Uros vasemmalla.
Tamminiemi 22.5.2012
Tässä sinisorsapoikueessa tapahtui jotain outoa väritykselle ja emokin on jo erilainen.  Valitettavasti kamera ja filmi olivat 90-luvun lopun pokkarilaatua. Kuhmoisissa heinäkuussa 1999.
Lapasorsa Anas clypeata viihtyy Suomenojan lintualtaalla.  Uros oli toukokuussa huomiota herättävän värikäs.
Uros lapasorsa
Naaraspukuinen lapasorsa Mätäjoella 4.9.2016

Harmaasorsakin Anas strepera viihtyy Suomenojan lintulammikolla. Tämä uros oli yksin 31.5.2015.
Harmaasorsanaaraat erottuvat sinisorsanaaraista parhaiten nokan värityksen ja valkoisen siipilaikun avulla. Nämä olivat Maarin rannassa 7.6.2015

Silkkiuikun Podiceps cristatus tunnistaa jo kaukaa tukkatupsuista. Silkkiuikku hautoo Munkkiniemessä ja katselee Tamminiemeen päin.

Silkkiuikun poikaset ovat hauskan raidallisia.  Tämä pari uiskenteli 18.9.2012 Seurasaaren sillan kupeessa. Ne sukeltelivat innokkaasti ja harjoittelivat kevätmenoja antamalla pohjasta hakemiaan "lahjoja" toisilleen.
Nuoria silkkiuikkuja 18.9.2012
Mustakurkku-uikku Prodiceps auritus on silkkiuikkua pienempi lintu.  Niitä asustaa Espoossa Suomenojan lintulammikoilla, jossa pääsee kuvaamaan ihan vedenrajaan. Uikut eivät aristelleet kameraa.
Mustakurkku-uikku 7.5.2017

Meriharakka Haematopus ostralegus löytyi Seurasaaresta 23.4.2012.  Niitä käveli kaksi saaren länsirannalla.  Ensimmäisen kerran näin meriharakoita  joskus 15 vuotta sitten Kaivopuistossa.

Naurulokin Larus Ridibundus kaikki stadilaiset tuntevat. Niitä oli runsaasti ja äänekkäästi Seurasaaren sillan tuntumassa 31.3.2014 .  Tämäkin trio piti korvia särkevää meteliä.


Harmaalokki Larus argentatus on paljon isompi kuin viereinen naurulokki. Mätäjoella 2.6.2013 harmaalokki oli saanut saaliikseen jotain, jota nokki rantavedessä.  Harmaalokilla on nokassa oranssi kohta.

Harmaalokki Suomenlinna 15.7.2013

Vanhan kouluni pihassa lensi lokki pylvään nokkaan. Kamera oli valmiiksi kädessä ja ehdin saada siitä kuvan ennen kuin se lensi pois. Kuvaa tarkastellessa selvisi, että kyseessä on kalalokki Larus canus.  Kalalokin tuntomerkkinä on tumma silmä, tasaisen keltainen nokka ja keltaiset jalat.
Kalalokki Käpylässä 19.5.2012
Seurasaaren sillan kupeessa yksinäinen selkälokki Larus fuscus 8.5.2015. 

Merilokki Larus Marinus  Larun Ryssänkärjen luodolla 12.9.2013.  Merilokki  on suurin Suomessa asuva lokkilintu.  Haaleanpunainen jalkojen väritys erottaa sen selkälokista.  Merilokki on selvästi selkälokkia isompi lintu.

Lapintiira Sterna paradisaea oli juuri saanut kalan ja lepäili Seurasaaren sillan kaiteella kala suussaan.  Kalatiiralla olisi lintukirjan mukaan musta nokankärki.


Lapintiira 9.6.2013
Kalatiira Sterna hirunda lenteli Elfvikin lintutornin edessä Espoon Laajalahdella ja laskeutui välillä lepäämään.
Kalatiira 6.6.2015
Räyskä Hydroprogne caspia on suuri tiira.  Ne lepäilivät 7.7.2015 tavallista lähemmällä mättäällä Maarin lintutornin edustalla.  Korkealla ollut merivesi peitti alueen normaalit lepopaikat.

Muita lintuja

Kurki Grus grus näkyi keväisellä pellolla Kuusiston saaressa Kaarinassa toukokuun 12. päivänä 2013. Se oli niin kaukana, että vain kameran avulla selvisi, mikä pellolla ruokaileva otus oli. Tähän kuvaan on tyytyminen, kunnes tulee parempi osuma. Tämän kuvasi tyttäreni. Oma kamerani oli silloin takapenkillä.
Kurki pellolla 12.5.2013
Urosfasaani Pfasianus colchicus Lauttasaaressa. vappuna 2009.

Räkättirastas Turdus pilaris on varsin tavallinen lintu kaupungeissa.  Ne pitävät aika kovaa meteliä etenkin pesimisaikaan.
Räkättirastas, Turku 1.7.2009
Kävelytien vieressä lintu heitteli kuolleita lehtiä ja oli kamalan touhukas ja peloton. Räkätiksi se oli liian pieni ja rohkea.  Sain otetuksi siitä useamman kuvan, mutta kaikissa se pysytteli valopylvään varjossa.  Ruosteenpunaiset kyljet paljastavat lajin punakylkirastaaksi Turdus iliacus.
Punakylkirastas, Kannelmäki 6.5.2012


Mustarastas Turdus merula on erittäin pidetty lintu kauniin laulunsa ja tyylikkään ulkonäkönsä vuoksi. Niitä on nykyään ympäri vuoden Helsingissä pihapiirissä. Ne liikkuvat vikkelään maassa ja pensaiden juurilla.
Mustarastas Lassilassa 4.5.2014
Kottarainen Sturnus vulgaris.  Kottaraiset liikkuvat usein parvissa.  Alla olevan kuvan linnut olivat osa parinkymmenen linnun parvea.
Aikuinen kottarainen ja tämänvuotinen poikanen 10.6.2015 Elfvikissä
Harakat Pica pica ovat yleistyneet viime vuosina.  Lapsuudessani ne olivat tuttuja lähinna kirjojen kuvista. Hämmästelin, kun Ruotsissa niitä lenteli 60-luvun alussa, mutta stadissa niitä ei näkynyt koskaan. Nykyään niitä riittää lähes joka oksalle.

Harakka 1.7.2009, Turku
Naakka Corvus monedula kuuluu myös niihin lajeihin, joiden esiintyminen kaupungissa on lisääntynyt.  Niiden "njak njak" ääntelyn kuulemiselta ei voi välttyä. Ne tykkäävät siivota kaikkea maahan pudonnutta syötävää.  Tytär kuvasi, kun naakka nautti ateriakseen puusta pudonneen räkätin poikasen.
Naakka Mätäjoella 2.6.2013
Varis Corvus corone. Variksia lentelee kaupungissa jatkuvasti ja niiden vaakkuminen kuuluu. Varis on isompi kuin naakka ja niillä on harmaata eri kohdissa. Naakalla on harmaata vain takaraivossa ja variksella niskasta alaspäin ja vatsa. Ne liikkuvat usein samoissa suurissa parvissa.
Varis, 22.5.2012
Närhi Garrulus glandarius on komea metsien lintu.  Välillä se eksyy kaupunkiinkin.  Elfvikin metsässä ihan parkkipaikan vieressä kuvan yksilö puuhasteli omiaan.  Kuva on valitettavasti vähän sekava.  Tämän epäonnistumisen jälkeen en enää käytä ISO Auto asetusta.  Se ei sovi luontokuvaukseen.
Närhi Elfvikissä 28.10.2016

Pulu eli kesykyyhky periytyy kalliokyyhkystä Columba livia. Tässä uros yrittää tehdä vaikutusta naaraaseen. En ole koskaan ennen huomannut, että naarailla olisi sukat jalassa ja urokset olisivat paljain jaloin. Tämä pariskunta löytyi Seurasaaren sillan kupeesta 22.5.2012.

Sepelkyyhky Columba palumbus on muuttanut maalta kaupunkiin. Niiden huhuilua kuulee kesällä päivittäin ja isokokoiset linnut näkyvät hyvin. Tämä on kuvattu kotoa makuuhuoneen ikkunasta 2010.

Varpunen Passer domesticus on varsin yleinen näillä nurkilla.  Välillä ne pitävät korvia särkevää meteliä.  Kuvassa naaras.
Varpunen, Lassila, 6.5.2012. 
Urosvarpunen, Lassila 15.5.2013
Pikkuvarpunen Passer montanus näyttää siltä että sillä olisi muovinen kypärä päässään. Kuvasin Mätäjoella 27.5.2016.  Tavallisesta urosvarpusesta pikkuvarpunen erottuu paitsi ruskeasta päälaesta niin poskilla olevista mustista täplistä.


Sinitiainen Parus Caeruleus istahti juuri sopivast orapihlaja-aidan oksalle Puu-Käpylässä 14.5.2012. Lisäksi se malttoi odottaa, että otin useamman kuvan.
Talitiainen Parus major on yleisemmin tunnettu kuin sinitiainen. Niitä liikkuu ympäri vuoden asutuksen ympärillä.  Sen päälaki ja rintamus ovat mustat.  Tämän kuvasin Lassilassa 23.2.2014.

Kuusitiainen Parus ater lensi pensaaseen suoraan eteeni jalkakäytävällä Käpylässä 13.5.2016 ja piti kovaa meteliä.  Otin siitä useamman kuvan ja sitten ymmärsin, että taidan olla sen tiellä. Kun väistin, se lensi kiviaidassa olevaan koloon hyönteissaaliineen.  Hetken kuluttua se tuli ulos ja lensi taivaan tuuliin.  Hyvin pieni ja kalvakka verrattuna talitiaiseen.  Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tiedän nähneeni kusitiaisen.
Tiltaltti Phylloscopus collybita taitaa olla kuvan pikkuinen lokakuussa 2016 kodin ikkunan edessä olevassa koivussa.  Sain siitä vain tämän yhden kuvan ennen kuin lensi pois.
Sirittäjä Phylloscopus sibilatrix lauleli ja lenteli puusta toiseen Villa Elfvikissä Espoossa toukokuussa 2016.  Se oli helppo tunnistaa äänestä.  Vuosi sitten se lauleli ihan samalla paikalla.
Hippiäinen Regulus regulus on Euroopan pienin lintu.  Niitä keikkui kolme kappaletta kuusen oksalla Elfvikin lintutornin vierssä. Yhden sain kuvaan.

Tilhi Bombycilla garrulus tulee kaupunkiin syksyisin syömään marjoja.  Kun puut ja pensaat on tyhjennetty tilhet lentävät etelämmäksi.  Tilhiparvi ruokaili Seurasaaren pihlajissa, mutta kuvausolosuhteet eivät olleet täydelliset. Paikka oli varjossa ja oksat haittasivat linssin tarkentamista.  Tämä silhuettikuva saa kelvata, kunnes saan parempia kuvia.
Tikli Carduelis carduelis lauloi Maarin rannassa Otaniemessä 25.5.2015.  Lintu on tunnistettavissa, vaikka sen kasvot ovat toiseen suuntaan.

Västäräkki Montacilla alba keikkuu koko kesän pihoissa ja teiden lähellä.  Sen ilmestymistä talven jälkeen pidetään kesän merkkinä.  Tämä peilaaja löytyi Lauttasaaresta 12.9.2013.

Punarinta Erithacus rubecula kuvattuna Villa Elfvikin puistossa Espoossa 9.8.2014. Tästä kuvakulmasta lintu näyttää aika pallomaiselta. Tämä lienee nuori yksilö, kun punaista on noin vähän.
Vanhempi punarinta, jossa punaista on reilummin.
Punavarpunen Carpodacus erythrinus vihelteli Otaniemessä 22.5.2015 lintutornille vievän polun laidassa.  Sitten se lensi pienen lampareen toiselle puolelle ja jatkoi lauluaan. Sain napatuksi kaksi kuvaa, joista molemmista lajin tunnistaminen oli helppoa, mutta kumpikaan kuva ei ole huipputasoa.

Satakieli Luscinia luscinia on hankala kuvattava, mutta 17.5.2015 sain ensimmäisen kuvani sellaisesta Otaniemessä.  Mätäjoen varressa laulaa joka kesä paljon satakieliä, mutta ne piilottelevat niin, että kuvia en ole onnistunut saamaan. 

Peippo Fringilla coelebs laulaa ihanasti keväisin. Niitä taitaa olla jokapuolella Suomea. Yleensä ne oleilevat sen verran korkealla puussa laulaessaan, että niiden kuvaaminen on vaikeaa.
Peippo Mätäjoen varressa 14.4.2014
Naaraspeippo kävelytiellä 4.5.2014 Lassilassa
Punatulkku Pyrrhula pyrrhula on toivottu vierailija pihapiirissä.  Niitä lehahti parvi takapihallemme pihlajanmarjoista nauttimaan ja kuvasin ikkunasta.
Koiras ylempänä ja lähes harmaa naaras alla.
Urpiainen Carduelis flammea.  Pieni parvi urpiaisia ilmestyi pihakoivuun 12.10.2016. Päivä oli hämärä ja linnut vastavaloon.  Kuvaa piti säätää paljon, jotta lajin tunnisti varmuudella.

Tämä raidallinen taitaa olla naaras.
Viherpeippo Carduelis chloris tai oikeastaan parvi niitä liikkuin Turussa Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa. 22.5.2014. Tässä yksi uros.

Kirjosieppo  Ficedula  hypoleuca Villa Elfvikissä Espoossa olen saanut kirjosieppoja kuvausetäisyydelle muutamaan kertaan, viimeksi 16.5.2015.

Naaraskirjosieppo on harmahtava
Uroskirjosieppo on mustavalkoinen ja sillä on valkoiset otsatäplät
Tämä on kesän 2014 poikanen Elfvikissä. Väri on vaalea, mutta uroksen otsatäplät alkavat erottua
Pajusirkku Emberza schoeniclus Maarin lintutornin luona huhtikuussa 2015.  Tämä on uroslintu. Linnun tunnisti monta tornissa samanaikaisesti ollutta lintujen harrastajaa. 
Pensaskerttu Sylvia communis sirkutteli Maarin rannan puussa Otaniemessä 25.5.2015.
Rytikerttunen Acrocephalus scirpaceus piti konserttia Maarin lintutornin juurella 25.5.2015.  Tunnistamisessa käytin apuna Tiiraan tehtyjä havaintoja.
Ruokokerttunen Acrocephalus schoenobaenus pääsi kuvaan Maarin lintutornin luona 7.6.2015.

Käpytikka Dendrocopos major lensi 13.11.2015 puusta toiseen Maarin rannassa olevalla kävelytiellä.  Vikkelästi kuin mikä se vaihtoi puusta toiseen ja kiersi ne ympäri. Valitettavasti kaikissa kuvissa on oksia edessä estämässä täydellisen näkymän.  Linnun oikeassa jalassa oli rengas.
Käpytikan oikeassa jalassa oli rengas
Pikkutikka Dendrocopos minor ilmestyi sukimaan sulkiaan ihan parvekkeen eteen  2.5.2014.  Koivujen oksat haittasivat tarkennusta, mutta laji oli tunnistettavissa.  Muutama vuosi sitten näin tuollaisen edellisen kerran, joten tunnistus meni helposti.  Parempi kuva olisi ollut kiva, mutta tällä mennään nyt.
Palokärki Dryocopus martius törmäsi Helsingin keskustassa elokuussa 2008 World Trade Centeriin kohtalokkain seurauksin.  Koska punaista on vain takaraivolla, kyseessä on naaras.
Tervapääskyjä Apus apus kiisi Mätäjoella 2.6.2013 valtavaa vauhtia.  Vaikka kameran suljin oli 1/250 sek, oli hitaan ihmisen lähes mahdotonta saada kuvaa lentotaiturista. Ne lensivät aivan joen pintaan ja nappasivat jotain ja takaisin ilmaan hurjaa vauhtia.
Tervapääsky oli pudonnut Malminkartanossa 21.7.2013 maahan ja varikset ja harakat olivat jo olleet sen kimpussa. Se hengitti, mutta mitään ei ollu tehtävissä.

Haarapääsky Hirundo rustica. Haarapääskyjä olen nähnyt Mätäjoella, mutta ne ovat niin nopeita että kuvista ei ole tullut mitään.  Tänään pääskyjä istui Meilahdessa langalla. Kuvaa klikkaamalla se avautuu suurempana, jolloin punaiset posket tulevat paremmin näkyviin. Tunnusomainen pyrstön haara näkyy  selvästi sekä tumma kaulus.

Haarapääskyjä 18.8.2012 Seurasaaren sillalta kuvattuna

1 kommentti:

  1. Hienoja kuvia ja melkoinen valikoima tunnistettuja siivekkäitä.

    VastaaPoista