keskiviikko 25. huhtikuuta 2018

Minähän en pura

Monta kuukautta on mennyt istumatta ompelukoneen ääreen. Silti aloitin itsevarmana pienen peiton tikkaamisen.  Yritin tikata viivoittimen avulla.  Ei sujunut lainkaan. En mielelläni pura tikkauksia, koska kankaaseen jää niistä rumat jäljet.
Nyt jouduin nielemään ylpeyteni ja purin tikkaukset.  Seuraava yritys tapahtuu vapaalla konetikkauksella jonkinlaisia kaaria tehden ja mahdollisesti hyödynnän ensin yläsyöttäjää.  Tuota tilkkutyötä olen tehnyt syyskuusta alkaen, todella hidasta. Kun työlle ei ole selkeää päämäärää, alkaa sen valmistuminen viipyä ja muuta tekemistä on ollut yllin kyllin.

Vaikka en ole ommellut, olen harrastanut tilkkutöitä muilla tavoin. Meitä täällä Helsingissä on nyt huhtikuussa hemmoteltu peräti kolmella tilkkutyönäyttelyllä. Blogikin on ollut jonkinlaisessa horroksessa.

Stoassa on parhaillaan menossa viiden entisen teatterilaisen tilkkutyönäyttely "1000 + tilkkua". Hyvin tehtyjä värikkäitä töitä.  Osa perinteisillä malleilla, osassa töitä on ennennäkemättömiä malleja. Yleisvaikutelma on perinteinen.  Ei siis taidetekstiilejä. Kannattaa mennä katsomaan. Näyttely on avoinna 5.5.2018 asti.
Riina Ahosen työ, jossa on itsevärjätyt kankaat

Unkarin kulttuurikeskuksen Galleria U:ssa on esillä kansainvälistä mainetta niittäneen Eszter Bornemiszan taidetekstiilejä, joissa yhdistyy kangas ja paperi. EB on tunnettu kartta-aiheiden käyttämisestä töissään. Töitä kannattaa perinteisten tilkkutöiden harrastajienkin tutkia, koska niissä on aina monta kerrosta ja mielenkiintoisia tikkauksia.  Kuvan työssä on ensin taustakerros ja sen päällä kaupungin kartta ja päällimmäisenä vaatteen kaavoja. Näyttely on avoinna 18.5.18 asti
Syyringin tilkkutyönäyttely "Pilkkukuumetta ja muita oireita" Laakson sairaalalla päättyi jo. Sen innoittajana oli vuosi sitten Helsingissä ollut Yayoi Kusaman näyttely.  Näyttelyssä olisi saanut olla enemmänkin teeman mukaisia töitä. 
Eija Elomaa "Kusama kävi täällä"