sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Nolottaa

kun en ole julkaissut mitään täällä blogissa. En myöskään ole saanut juuri mitään julkaistavaa aikaan.  Kädet ovat edelleen huonossa kunnossa. Teen niillä kaikenlaista, mutta ompelulta yritän säästellä. 
Olohuoneen seinälle ripustin lintutilkkutöitä ja otin perintötaulut alas. Katon rajassa oleva galleriakisko on näppärä, koska ei tarvitse porata ripustusta varten yhtään reikää ja siimoissa olevilla hisseillä on helppoa säätää työt vaateriin.  Nyt ongelmana ovat isot perintötaulut. Mihin ihmeeseen saan ne ujutetuksi? Ne eivät edusta omaa modernia makua.  Jotta saisin ne arvioiduksi, pitäisi ne raahata Rööperiin.  Autoon ne mahtuvat, mutta parkkipaikan löytäminen Bukowskin läheltä on aikamoista utopiaa.  Taulujen paketoiminenkin ylittää roimasti kykyni.

Kaappeja penkoessa tuli vastaan kanttaamaton tikkauslakana.  Ompelin siihen kantin viikolla tilkkutyökurssilla ja nyt se on valmis lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.  Pitää vielä kirjoittaa hoito-ohje ja pakata se kelmuun. Itse en sitä tarvitse. En edes laita siihen nimilappua, kun malli ei ole omani, olen vain tikannut valmiiksi painettujen kuvioiden mukaan. Välissä on kuitenkin laadukas bambuvanu ja käyttämäni kankaat ovat uusia, joten toivottavasti jollakulla on sille käyttöä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ajatuksen puolikas

Syksystä on mennyt kaksi kuukautta ihmetellessä.  Tilkkutyökurssilla opettaja lykkää idean toisensa perään, mutta oikein mistään en ole saanut kiinni, koska en ole osannut päättää minkä kokoisena ryhtyisin toteuttamaan ideaa.  Tällä viikolla vastaus tuli vastaan The Quilt Shown blogissa eli tavoitteenani on nyt koota monta pientä hauskaa tekniikkajuttua leijuvat neliöt idealla yhdeksi työksi. TQS:n esittelemässä työssä oli yhdistetty 16 journal quilt-työtä yhteen isoon tikattuun pohjaan. 
Päätin tehdä A4 kokoon moninaiset kurssi-ideat. 

Taustaksi valitsin kaamoksen sinisen kankaan ja sommittelin siihen muista töistä jääneitä liimaharsollisia tilkkuja.  Palojen muodot olivat siis mitä sattuivat ja sitten muotoilin niitä saksilla ja tunsin itseni taas pikkulikaksi, joka repi värillisistä liimapapereista paloja ja rakenteli jotain vastaavaa.  Talo oli vähän aution näköinen ja siksi leikkasin sen eteen nöffin osoittamaan, että siellä asutaan. Vahvistin palojen kiinnityksen taustakankaaseen tikkaamalla ne kiinni.  Taivaalle tulee vielä tähtikangasta ja kuun sirppi.

Kyseessä tulee olemaan todellinen mysteerityö, eli mistään muusta ei ole toistaiseksi aavistustakaan kuin blokkien/tilkkutöiden koko ja leijumisvarjot niiden alapuolelle ja sivulle.  En olekaan aikoihin tehnyt tämäntyyppistä työtä, joten kivalta tuntuu.

Jahkailu ei ole aina hyväksi
Löysin kaapin ylähyllyltä pari vuotta sitten kierrätysryhmästä ostamani pimennysverhot.  Päätin pistää ne sittenkin myyntiin. Niitä mittaillessani huomasin että kumpikin verho oli tarttunut käänteestä itseensä ja irrottaessa syntyi rumaa jälkeä.
Hetken ihmettelin ja sitten laitoin ne myyntiin kierrätysryhmään tuolla kuvalla ja "vikaa"-sanalla varustettuna. Pari minuuttia ja sain ilmoituksen "ostan" ja sitten viestin, että ostaja voi tulla hakemaan heti.  Ostaja ilmoitti lyhentävänsä verhot, jolloin ruma helma ei jää häiritsemään. 

Olen nyt häivyttänyt muitakin verhoja.  Edellisen asunnon (30 vuotta sitten) keittiön verho kelpasi linnuista tykkäävälle tilkkuilijalle.  Huippulaatuinen puuvillaverho ei ollut mennyt säilytyslaatikossa miksikään.  Ihan priimaa tavaraa toisin kuin muovinen pimennysverho.