perjantai 11. elokuuta 2017

Loppukesää

eletään tässä, vaikka oikeaa kesää ei tänne Pääkaupunkiseudulle ole oikein tullut kuin muutaman tunnin pätkinä. Keskustelin Pohjois-Suomessa asuvan kanssa, joka sanoi mustikoiden olevan pieniä, kun ei ole satanut. Sateet ovat ropisseet tänne lähes päivittäin.

Tilkkutyönäyttelyssä
Kävin Espoon kulttuurikeskuksessa tilkkutyönäyttelyssä. Näyttely on vielä auki tänään, huomenna ja sunnuntaina. Ehkä piipahdan uudelleen.
Kuvassa Riitta Grönroosin työ, jossa punaiset ruudut merkkaavat Suomen satavuotiaita naisia ja siniset satavuotiaita miehiä vuoden alun tilanteen mukaan. Jännää, mistä kaikesta voi inspiroitua tekemään tilkkutyön. Näyttelyssä on sekä Espoon killan että Torstaitikkaajien tilkkutöitä.

Kirjoitelmia
Olen taas käyttänyt aikaani Tilkkulehden avustamiseen.  Kun kirjoitan Tilkkulehteen on palaute lähes olematon. Nyt tilkkutyönäyttelyssä käydessäni minulta kysyi paikalla ollut järjestäjän edustaja teenkö tilkkutöitä. Sanoin olevani Milja ja sitten hän tunnisti. Sain jopa palautetta vuonna 2013 lehteen kirjoittamastani lentävien hanhien ohjeista, että niitä käytetään yhä.

Kivaa, kun täällä blogissa tulee palautetta. Mahtavat kiitokset kaikille kommentoijille.

Kierrätyskangasta vai uutta
Tänään käytiin fb:n tilkkutyöryhmässä keskustelua kierrätyskankaista. Minä ompelen vain uusista kankaista. Erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on kierrätyskangasta ja mikä ei tuntuu olevan. Minun mielestäni kierrätyskankaita ovat sellaiset, joita on joku muu  käyttänyt jossain muussa tarkoituksessa kuten farkut, puserot, lakanat, verhot. Kirpparilta ostetut käyttämättömät kangaspalat ovat mielestäni uutta kangasta eikä kierrätyskangasta. Ostopaikka ei muuta kankaan olemusta vaan sen kokemat käyttökerrat ja pesut.

Lintuja
olen käynyt väijymässä lähinnä Laajalahden lintutorneista. Lintulajeja olen nyt nähnyt 94 eli 6 puuttuu sadan tavoitteesta.  Vaikka Maarin lintutornin luona on nähty paljonkin kahlaajalajeja, en ole saanut kaikista havaintoa, koska minulla ei ole kaukoputkea. Linnut ovat ns. takalietteellä eikä kamerani optiikka riitä sinne asti, kiikarista puhumattakaan.
Pari päivää sitten tuli pari uuta lajia, kun sääksi ilmestyi lahnoineen ja sitä ajoi takaa ampuhaukka. Lahna näkyy, kun suurennat kuvaa.   Sääksi näyttäytyi vielä uudelleen ja lähempänä lintutornia. Taisi menettää kalansa, kun piti tulla uudelleen kalastamaan.

Toisen lintutornin luona majailee tundrahanhi, joka on ilmeisesti sulkasatoinen ja joutuu oleilemaan vielä aika tovin Laajalahdella. Sen siipien kuuluisi peittää takaliston valkea alue, mutta kovin lyhyet ne näyttävät nyt olevan. Muuten lintu on hyväkuntoisen näköinen ja kanadanhanhien seurassa sillä on ärhäkät vartijat vierellä.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Punarintatyyny

Olen tehnyt punarintatyynyä pitkin kesää.  Eilen annoin sen lahjaksi sisarelleni.  Koska tyyny oli menossa lahjaksi, en juurikaan blogannut siitä kokonaisuutena.
Kankaana käytin puhtaan valkoista Ikeasta ostamaani puuvillakangasta.

Punarinnan kuvan kirjoin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla. Se perustuu keväällä ottamaani punarinnan valokuvaan.  Lintu oli metsän varjossa ja värit kärsivät.

Piirsin kankaalle värialueiden rajat ja täytin väri kerrallaan. Joissakin kohdin tuli parikin väriä päällekkäin ihan niin kuin luonnossakin linnun höyhenpeitteessä on kerroksia.

Sumutin ensin vedellähaihtuvat merkinnät pois. Annoin kuivaa ja sumutin uudelleen ja annoin taas kuivaa kunnolla.  Sitten silitin työn.  Leikkasin kirjomani tilkun tikkaussuunnitelmani edellyttämään kokoon ja ompelin sivuille ja ylä ja alapuolelle isohkot tilkut.  Silitin saumat keskelle päin, jotta saumanvarat osuvat linnun ympärille suunnittelemaani kehykseen, joka saa kohota tikkaamattomana alueena hieman trapunton tapaan. Käytin tikkaussunnitelmaa, jota olin käyttänyt aiemmissa tyynynpäällisissä. Sisäkkäiset kehykset jakavat työn pinnan mukaviin tikkausalueisiin.  Stabiloin työn tikkaamalla pitkin pistoin vesiliukoisella ompelulangalla sen reunat ja leikkasin ylimääräiset kankaat ja vanun pois.  Vanuna on bambuvanu, koska se on niin valkoista että ei kuulla valkoisen kankaan läpi.

Kokosin tilkkutyön kerrokset ja tikkasin suorat viivat.  Ihan harjoituksen vuoksi tikkasin viivoittimen avulla, vaikka ne olisin voinut tikata yläsyöttäjän avulla tai vaan vapaalla konetikkauksella.
Tikkasin ensin linnun ääriviivat.  Koska lintuun ei tullut tikkauksia ja täytin sen ympärillä olevan alueen tiheällä vapaalla konetikkauksella, pyöristyy lintu kevyesti kolmiuloitteisena.  Tikkauskuviona pieni höyhenkuvio, josta muodostuu jonkinlainen tiheä lehvästö.  Kaarien sisäpuolelle tikkasin erikokoisia pikkukiviä.

Lopuksi tikkasin isommalla ruodittomalla höyhenkuviolla koko työn ympäri.
Työn taustakappaleeksi tuli täällä blogissa aiemmin esittelemäni viivoittimen avulla tikkaamani kappale.
Tyynyn lopulliset mitat ovat 50 cm x 50 cm. En laske koskaan työtuntien määrää, mutta tähän meni niitä hyvin runsaasti ja ompelulankaakin meni lähes kilometri.  Tekeminen oli suuri nautinto. Alareunaan ompelin vetoketjun. Vetoketjun ompelu oli vähiten inspiroiva työvaihe.  Jopa saumanvarojen siksakkaaminen on sitä hauskempaa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viivoitintikkausta

Tikkasin vähän isomman pinnan, 50 cm x 50 cm,  viivoittimen avulla.  Siinä meni aikaa ja lankaa. 1000 m rulla melkein tyhjeni.  Ompelukoneessani on normaalin kokoinen kainalo ja apuna oli plexinen aputaso, jonka varassa työ oli mahdollisimman suorana.
Merkkasin tikkaamista varten 10 cm x 10 cm ruudukon ja tikkasin ruutu kerrallaan.  Kiersin vuororuuduin myötä- ja vastapäivään.  Siitä mudostui tuo viuhkakuvio.  Viuhkat voisi tehdä niin, että ei jäisi noita pieniä neliöitä, mutta minusta nuo neliöt piristävät mallia.

Viivoittimen kanssa ei ole lainkaan helppoa operoida. Suosittelen välineiden hankkimista ja yrittämistä vain sellaiselle,  joka on tikannut valtavasti vapaalla konetikkauksella.  Koska tavoitteenani on käyttää viivoitinta apuna peiton tikkaamisessa, yritin tikata eri suuntiin kääntämättä työtä.  Konetikkaaminen on jatkuvaa harjoittelua vaativampia projekteja varten. Tuskin koskaan taidot tulevat täydellisiksi.  Lähes joka kerran tikatessani kokeilen uusia malleja.

Näppivoimani eivät tunnu riittävän painamaan viivoitinta tikkausjalkaa vasten riittävällä voimalla silloin, kun viivoitin on jalan takana tai viistossa kohti luodetta.   Siitä johtui lipsumisia.  En purkanut kuin ihan kamalat lipsumiset. Jotenkin pienet horjumiset näyttävät häviävän muiden viivojen sekaan.

Oikeastaan tarvitsisin pidemmän suoran viivoittimen, mutta hankinta jäi, kun haluamani viivoitinmalli loppui tilapäisesti verkkokaupasta.  Tuntuu, että välineitä on nyt jo enemmän kuin hallitsen.

Lintuja
on nyt näkyvissä vähemmän kuin keväällä, mutta osa on jo aloittanut syysmuuton.  Kirjanpitoni mukaan olen nähnyt 88 lajia tänä vuonna.  Mahdollisesti enemmän, kun kirjanpitoni on vähän boheemia.  Lintutornilla käydessä saan ehkä yhdestä lajista kerrallaan kivoja kuvia.
Ruokokerttunen lauloi vielä 15.7. kuuluvasti ja pitkään. Juuri muita linnunääniä ei kuulunut.
Kuovisirri oli uusi tuttavuus.  Olivat niin kovin kaukana, että en  kuvasta pysty tekemään kirjontamallia. Samaa ongelmaa on tylli ja pikkutyllikuvassani.
Sikäli olen tyytyväinen tyllikuvaan, että siitä näkyy selvästi noiden kahden lajin kokoero. Pikkutylli on oikeasti paljon tylliä pienempi.
Kuvassa harmaahaikara hymyilee selvästi.  Useinhan ne ovat niin maansa myyneen näköisiä.
Jalohaikaroita on asettunut Laajalahdelle useampia.  Muoto on sama kuin harmaahaikaralla, mutta väri puhdas valkoinen.


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Patalappuja ja visiteerausta

Juhannusaattona kävimme vierailulla Juupajoella.  Ihan uusi vierailukohde.  Emännän tiesin viihtyvän hyvin ruoanlaiton parissa ja niinpä tein viemisiksi pari patalappua.  Värimaailmasta ei ollut aavistustakaan. Niinpä päädyin luonnonvalkoiseen.  Toiset tilkkuilijat tekevät kirjavista kankaista, mutta minulta se ei nykyään luonnistu, koska vapaa konetikkaus on suosikkilajini.
Välissä on kaksi kerrosta puuvillavanua. Ompelin pussiin, jotta ei tarvinnut laittaa jäykkää kanttia. Puuvillavanu on jo vähän jäykkää, joten lisäjäykistystä ei kannattanut laittaa. Tikkasin höyhenkuvion vapaalla konetikkauksella täysin ilman merkintöjä.  Toivottavasti pääsevät käyttöön.

Kävimme paikallisessa museossa eli Kallenaution kievarissa.  Mielenkiintoinen paikka, joka liittyy tietysti Suomen vanhaan kievarijärjestelmään.  Kievareita oli parin peninkulman välimatkoin ja siellä voi yöpyä korvausta vastaan ja ruokailla. Sieltä voi ostaa hevoskyydin seuraavaan kievariin. Rakennukset olivat alkuperäisellä paikallaan. Käsinveistetty kyltti oli todella hieno.

Maantien varressa oli kaunista ja vehreää, kuten juhannuksena kuuluukin olla.

Uusia lintulajeja
on tullut vastaan jonkin verran, mutta sadan lintulajin haasteesta on vain 84 lajia plakkarissa. Tänään näin pikkutiiran elämäni ensimmäisen kerran (tietääkseni).  Se oli nopea ja vaikea kuvattava. Pää jää kuvassa siiven taakse, mutta tunnusmerkkinä oleva kellertävä mustapäinen nokka näkyy hyvin, kun katsoo kuvaa isompana.  Toisessa kuvassa näkyy valkea otsa hienosti, mutta muu onkin sitten söhryä.

Sirittäjä siritteli pihakoivussa, mutta niin lehtien suojassa, että kuvaa en saanut.  

Harvinaisempia kukkia
Luonnossa kukkii nyt niin moni laji. Tänään huomiotani kiinnitti kaksi kukkivaa kasvia. Vaaleanpunaiselle muistin nimen pienen pohdinnan jälkeen: Virmajuuri, tarkemmin lehtovirmajuuri. "Tuoreessa" muistissa kouluaikojen kasvienkeruuvuosilta.
Keltaista ei löydy värikuvakasviostani.  Siinä on maitohorsman lehdet ja pajumaiset kukat. Täysin ufo. Kerro mikä kasvi on kyseessä, jos tiedät.  Kasvoi hyvin kostealla paikalla polun vieressä.

Nautiskellaan kesästä, vaikka vähän viileää onkin
t. Milja


tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja kukkaloistoa

Haagan Alppiruusupuisto eli kotoisammin Rodopuisto on melko lähellä.  Ennen kävelin sinne, nykyään menen autolla, jotta jaksan paremmin kierrellä siellä.  Näin kesäkuun puolivälissä se on aina upeimmillaan.
Atsaleat ovat suosikkini.  Ensimmäiset alkoivat kukkia ja pari viikkoa sitten, mutta tänään ne olivat täydessä loistossa.  Monta eri väriä.
 Oransseja on eri sävyissä, osa korallinvärisiä ja osa hennomman oransseja.
Ensimmäisenä kukinnan aloittanut violetti lajike oli jo pudottanut terälehtensä, mutta toinen ja isompikukkainen oli nyt vuorossa.
Vaaleanpunainen atsalea on hyvin hempeä.
Keltaisissa atsaleaoissa on vähän pienemmät kukat, mutta sitäkin enemmän.
Rodot ja atsaleat erottaa toisistaan helposti. Rodoilla on paksut ja kiiltävät ainavihannat lehdet. Atsaleat aloittavat kukinnan paljaista oksista ja kevyet lehdet alkavat kasvaa kukinnan alettua. Syksyllä atsaleat pudottavat lehtensä.

Rhododendronpensaita saa nykyään katsella ylöspäin. Kun 1980 osuin ensikerran sattumalta puistoon, sai niitä katsoa alaspäin ja näytti hyvin epätodennäköiseltä, että taimista joskus tulisi isoja pensaita.
Kaikki ovat saaneet alkunsa Helsingin Yliopiston yrityksestä kehittää Suomen olosuhteissa pärjääviä eri värisiä lajikkeita.  Mahdottomalta näyttänyt kokeilu on todella onnistunut hienosti.
Nykyään puistossa on pyörätuolien mentävät pitkospuut ja paksut narukaiteet.  Sinne pääsee lastenvaunujenkin kanssa ja pitkoksilla on ohituspaikkoja..  Tämän vuoden uutuus näytti olevan kaksi bajamajaa.  Ei siis tarvitse lähteä heti kotiin, jos tarve yllättää :).  Aivan uskomattoman upea paikka, joka komistuu vuosi vuodelta.  Haagalaiset ovat hyvin ylpeitä aarteestaan.

Olen lukenut puistossa kävijöiden julkaisuja ja ihmetellyt, kun niissä väitetään atsaleojen ja rodojen levittävän huumaavaa tuoksua.  Tänään vein nenäni kiinni useampaan pensaaseen, enkä tuntenut mitään tuoksua.  En ole koskaan aiemminkaan huomannut pensaiden tuoksuvan mitenkään.  Jos käyt siellä, niin kerro tuoksukokemuksistasi - Bajamajoja ei tarvitse kommentoida :b

maanantai 29. toukokuuta 2017

Spiraalin tikkaaminen viivoittimen avulla

Kauniit säät ovat vieneet ulkoilemaan ja tikkausharjoitukset ovat jääneet sivuun.  Nyt kokeilin tikata spiraalin viivoittimen avulla.  Katsoin netistä pari videota aiheesta ja totesin, että nekin oli tehty pienille harjoitustilkuille kääntämällä työtä neulan alla.  Niinpä pyöritin omaa harjoitustilkkuanikin.
Tikkaus menee siis niin, että aina nurkasta lähtien tikkaan suoraa ommelta kunnes tulee vastaan aiempi tikkaus. Sitten käännyn 90 asetetta ja tikkaan seuraavaa kulmaa kohti.  Tikkaan ulkoreunoilta keskustaa kohden.
Kuten kuvasta näkyy on viivoittimeni suora osa vain 10 cm pituinen ja sitä tarvitsee siirtää eteenpäin, jotta sain edes vaatimattoman tilkkuni tikkaukset aikaan. Viivoittimen apuviivoja täytyy tarkkailla sitä siirtäessä.
Kokeilin myös olla pyörittämättä työtä ja asettaa viivoittimen eri asentoihin ja tikata muuhun kuin perinteiseen suuntaan takaa eteenpäin. Niin tein vain pariin kohtaan. Se on aikamoista akrobatiaa ja tarvitsen vielä paljon harjoitusta ennen kuin voin alkaa tikata isoa työtä, jota ei voi kääntää neulan alla. Kaikki aikanaan - tai sitten homma voi osoittautua mahdottomaksi.
Tällainen tikattu spiraali on aika hauskan näköinen.  Tämä olisi sopivan kokoinen pannulapuksi. Harjoitustilkkujeni koko on mitä sattuu.  Pyrin hyödyntämään niissä varsinaisista töistä jääneitä tilkkuja. Tähän olin koonnut villavanun suikaleista vanupalan. Tikatessa ei tunnu eikä valmiissa näy, että vanu on koottu monesta palasta.

Jos lukijalle tuli nyt tunne, että olen pahasti vinksahtanut tyypillisestä tilkkuilusta, niin hän on aivan oikeassa.  Nämä kokeilut, joista ei valmistu mitään käyttöesinettä ovat niin kiehtovia.
Ensimmäinen kokeiluni 
Välineistä

Lintuilua
Niin moni oli kysellyt, olenko jo saanut Bird Lifen 100 lintulajia tavoitteen täyteen, että alkoi olla pakko selvittää, montako lajia olen havainnut tänä vuonna.  Otin lintukirjan (Lasse J. Laine - Suomen linnut) käteeni ja kirjasin Exceliin lajit, jotka tiedän nähneeni.  Toiseen sarakkeeseen kirjasin havaintopaikan ja sitten päivämäärän. Viimeiseen sarakkeeseen kirjasin mihin laajempaan ryhmään lintu kuuluu. Listassa on nyt 75 lajia.

Havaintojen tekoalueeni on varsin suppea eli läntisin paikka on Suomenojan lintualtaat Espoossa, pohjoisin Mätäjoki Malminkartanon ja Kannelmäen välissä, itäisin Haagan Rodopuisto ja eteläisin Ryssänkärki Lauttasaaressa.  Pitäisiköhän mennä pidemmälle?

Havaintojen kirjaaminen ei ole minulle systemaattista. Pääsääntöisesti ottamani valokuvat ovat dokumentaationi. Joitakin havaintoja kirjaan havaintovihkoon ja joitakin Tiiran tietokantaan.

Suomenojalta löytyi eilen kolme vesipääskyä.  Ne eivät ole ihan tavanomaisia näillä kulmilla.

Satakielen kuvasin sunnuntaina Suomenojalla. Yllä olevan kuvan yksilö oli mestarilaulaja.
Laulurastas konsertoi lauantaina Haagan Rhodopuistossa monin kuvioin ja kovaäänisesti.  Se matki punavarpusta ja talitiasita varsin hyvin.  Alppiruusut eivät vielä ole kukassa. Atsaleoistakin vain violetit ja pari valkoista pensasta kukkivat.

Ehkä ensi viikolla sitten alkaa varsinainen väriloisto.  Kannattaa lähteä katsomaan.
Loistomagnolia kukkii ja hämmästyttää ohikulkijoita Käpylässä.  Toivottavasti viimeöinen rankka ukkossade ei kohdellut sitä kaltoin.

Tikataan ja nautiskellaan keväästä, Milja

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tikkaamista viivoittimen avulla

Lähtökohtana tikkausviivoittimen ja sellaisten käyttöön tarkoitetun ompelukoneen jalan hankintaan oli minulla tyytymättömyys siihen, että NYB-tötteni tikkaukset eivät sakaroissa menneet niin suoraan kuin halusin. Ison peiton liikutteleminen vaihtuviin tikkaussuuntiin ei suju kotikoneella tikattaessa ihan leikiten.  Hankin siis "apupyörät" kun en muuten pysynyt suorassa.

Käsieni ongelmat vaikuttavat kaikkiin tilkkutöihini.  Sairastuin 30-vuotiaana mystiseen niveltulehdukseen ja mm. keilaaminen jäi sen takia.  Kun olin viisikymppinen totesi työpaikkalääkäri, että todennäköisesti joudun ennenaikaiselle eläkkeelle sormien artroosin takia.  Sitten iskivät jännetupen ongelmat, mutta jäin eläkkeelle vasta eläkeiän koitettua.  Nyt ikäännyn koko ajan.  Tämän kerron taustaksi nyt, koska sain toisella palstalla keljuja kommentteja, joissa kommentoija mollasi hankintojani ja kehui pystyvänsä tikkaamaan suoraan ilman apuvälineitä.  Olen monta vuotta etsinyt tapoja tehdä tilkkutöitä ompelukoneen avulla säästäen käsiäni.
Umpimähkäistä harjoittelua viivoittimen eri reunojen muukaan
Viivoittimen kanssa tikkaamiseen tarvittavat välineet
Ompelukone, joka soveltuu konetikkaukseen, esim Bernina Aurora QE
Paksuja 1/4" tikkausviivoittimia esim. Handi Versa Tool
Paksujen viivaimien kanssa käytettäväksi tarkoitettu ompelukoneen jalka esim Bernina no 72
Pleksinen työtaso ompelukoneeseen esim. 60 cm x 60 cm
Suoran ompeleen pistolevy parantaa tikkien laatua
Supreme Slider teflonlevy tasaamaan koneen ja tason välisiä rakoja ja helpottamaan tikattavan kohteen liikuttelua
Harjoittelua varten vanulla varustettuja n. 30 cm x 30 cm kokoisia kolmikerroksisia tikkaustilkkuja
Samaa hyvälaatuista ompelulankaa sekä sukkulassa että ylälankana.

Turha hankinta
oli Handi Grip liukuesteteipit.  Ne ovat niin karheita, että jos niitä laittaa viivoittimen alle, niin viivoitin naarmuttaa pahasti kaiken, mihin teippi osuu.  Pakkauksessa varoitetaan laittamasta naarmuttavalle teipillä varustettuja viivoittimia päällekkäin, mutta etenkin akryylitaso on niin kallis, että sitä en halua naarmuttaa.  The Quilt Showssa esiintynyt huipputikkaaja totesi, että tavallinen Scotch kirjastoteippi riittää estämään liukumista.

Kokeilu NYB-blokilla
Kuvan blokin väritys on ällö ja lisäsin siihen vielä sinistä reunoille kasvattamaan blokkia. Pahoitteluni väreistä.  Kuvassa näkyy kuitenkin tikkausviivain ja tikkausjalka oikeassa asennossa. Ensin siis asetetaan työ neulan alle niin, että tikkaus osuu haluttuun kohtaan.  Sitten asetetaan viivain jalkaa vasten niin että sen reuna on jalan leveyden päässä halutusta tikkauskohdasta.  Jotta virheeni erottuvat mahdollisimman hyvin, käytin lankaa, joka erottuu hyvin.  Työtä liikutetaan haluttuun suuntaan painamalla tikkausviivoitinta työtä vasten vasemmalla kädellä ja auttamalla oikealla kädellä.

Huolimaton silitttäminen paljastui heti ongelmaksi.  En ollut viitsinyt silittää jokaisen sauman ompelun jälkeen (polven kipeyden takia olin vältellyt jatkuvaa tuolista ylösnousemista).  Jotta koristetikkaukset onnistuvat täydellisesti, pitää saumojen olla kunnolla silitettyjä eikä vain kynnellä painettuja.

Tikkausten suunnittelu
Tilkkutyön tikkaamisessa ei riitä pelkkä mekaaninen vapaa konetikkaus.  Etenkin näiden viivoittimien kanssa pitää tikkaus suunnitella etukäteen ja stabiloida tikattava työ.  Suunnittelu edellyttää riittävää perehtymistä tikkaamiseen.

Stabilointi tarkoittaa sitä, että tilkkutyön kerrokset kiinnitetään toisiinsa ensin harvakseltaan.  Bernina näyttää suosittavan harsintaa koneella.  Kotikoneellani ei harsiminen onnistu.  Pisimmät pistot ovat 5,5 mm.  Harsimisen voi kuitenkin tehdä vesiliukoisella langalla blokkien reunojen mukaan.  Lanka häivytetään kostuttamalla tikkaamisen jälkeen.

Lisää harjoituksia
on tarpeen suorittaa ennen kuin käyn tikkausta odottavan NYB-tilkkutyöni kimppuun.  Minusta näillä välineillä leikkiminen on kivaa. Jos joku innostuu tästä, niin mukavaa.  Kaikkien ei tarvitse lähteä tälle tielle.

torstai 18. toukokuuta 2017

Tarkkuustyökaluja ja kasseja

Tänään sain vihdoin viivoitinompeluun tarkoitetun konetikkausjalan.  Tuntui siltä kuin olisin asioinut jalokiviliikkeessä, niin tyyris tuo pieni kapine on.  Toisaalta en ole ostanut aikoihin tilkkutyötarvikkeita.  Vain yksi asiakas on Suomessa ostanut Berninan jalan no 72 ennen minua. Kiinnostaisi tietää, kuka se toinen omituinen on, joka haluaa harrastaa viivottimien avulla tikkaamista.

Berninan oma tikkausviivoitinsetti näyttää mielenkiintoiselta ja olen lukenut siitä ylistäviä lausuntoja. Se on kuitenkin niin kovan hintainen, että hankinta saa odottaa.

Tilaamani viivoittimet tulivat jo vähän aiemmin.
Tikkausjalka on kuvassa ylinnä oikealla, mutta ikkunan valo näköjään heijastuu paketista häiritsevästi.  Täytynee kuvata uudelleen, kun pääsen tositoimiin.  Tikkausviivoitin on Handi Quiltin alunperin isoille tikkauskoneille valmistama viivoitin, mutta se on sopivan pieni käytettäväksi tavallisen ompelukoneen kanssa.  Tilasin myös liukuesteitä viivoittimille.  Ne täytyy laittaa paikoilleen, kun alan kokeilla.

Keltainen viivoitin on paper-piecingin apuväline "Add a Quarter Ruler".  Olen kaivannut sellaista ommellessani New York Beauty -blokkeja, mutta en ole viitsinyt tilata pelkästään sitä.  Tilasin viivaimet Englannista The Cotton Patch -nimisestä kaupasta. Toimitus oli nopeaa eikä tarvinnut tullin kanssa asioida, kun Britannia on toistaiseksi EU-maa.  Lituskat tavarat tuliva kirjeessä suoraan postiluukkuun jaettuna.

Koska nykyään ostan vain pakon sanelemana ulkomaisista verkkokaupoista, töppäsin tietenkin tilatessani.  Unohdin avata internet-ostojen eston pankissa.  Kun olin sen tehnyt, niin homma onnistui näppärästi.  Laitoin eston takaisin päälle, kun laskutus oli selvä.  Korttini tiedoilla teki joku tuntematon ostoja netissä pari vuotta sitten. Vaikka en kärsinyt taloudellista vahinkoa, oli homman selvittelyssä paljon työtä ja vaivaa ja stressiä.

Lisää kasseja
Joskus 90-luvulla ostin kirpparilta pätkän Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa Taivas-kangasta. Tytär vaati, että sitä saa käyttää vain johonkin erityiseen.  20 vuotta meni ja nyt jo käytin :D
Kankaasta tein kaksi tukevaa olalla kannettavaa kauppakassia tyttärelle.  Kankaan toinen laita oli vihreää ja toinen pinkki/violetti ja värit liukuvat toisiinsa kankaan keskellä. Kaksiväriset kassit olisivat olleet aika rajuja ja niinpä tein kaksi eriväristä kassia: vihreän ja violetin.  Henkseleissä on kuitenkin molempia värejä.
Nyt on tämäkin kangas käytetty loppuun. Mahtavaa!!!  Vielä on kaapissa valtavasti kankaita, joille pitäisi keksiä käyttö.  Jotkut ovat liian kauniita käytettäväksi ja toiset liian rumia.  Printtikankaat eivät minulla juurikaan kulu em. syistä.  Tikkausharjoituksetkin on parasta tehdä yksivärisille kankaille, jotta virheet näkyvät helposti.  Ja tikkausharjoituksiin pääsenkin nyt ihan uudella tekniikalla ja välineillä.

Punarinta
sattui mukavasti kuvausetäisyydelle, mutta oli metsän varjossa ja kamerani oli vielä asetettuna valoisassa lintutornissa kuvaamiselle.  Värit eivät siksi ole aivan kohdallaan, mutta tuosta kuvasta pystyn tekemään kirjontamallin.


lauantai 13. toukokuuta 2017

Kassi ja kauriita

Tytär pyysi tekemään viemiseksi kassin. Vastaanottajaa en ole koskaan tavannut, joten hänen makunsa oli täysin mysteeri.  Tuijottelin kangaskaappiini ja levitinkin kirjavia kankaita.  Eivät puhutelleet minua.  Kaapista tuli vastaan tikkausharjoitustilkku, jossa olin mustalle pohjalle tikannut erilaisilla langoilla höyhenkuvioita.  Tikkaukset puhuttelivat.

Päädyin sitten tekemään yksivärisestä eli mustasta.  Vuori ja henkselien keskusta ovat harmaat. Tikkaukset ovat harmaat ja piirtelin niitä varten merkinnät vain kevyesti kynnellä.
Kangas on Marimekon satiinia, joka ei tunnu sataprosenttiselta puuvillalta. Ostin sitä pakan joitakin aikoja sitten heidän ystävämyynnistään.  Toivottavasti vastaanottaja pitää kassista.

Tikkaaminen tuntuu kivalta ja innostuin tilaamaan uusia tikkaustarvikkeita.  Ruler foot eli tikkausviivottimen kanssa käytettävä ompelukoneen jalka on tilattuna ja odottelen sitä, mutta viivoitin tuli jo.  Niistä kerron lisää, kunhan pääsen kokeilemaan.  Kaapissa on odottamassa yksi tilkkupinta, johon haluan saada ehdottoman suorat tikkaukset sakaroihin.

Kauriita
tuli yllättäin esiin metsiköstä Elfvikin luonnonsuojelualueella (sama paikka. jossa kuvasin liito-oravan). Olivat vähän kaukana, mutta tunnistuskuvan sain silti. Luontotalon työntekijän mukaan ovat metsäkauriita.  Kotona näin kirjasta hänen olleen oikeassa. Vain metsäkauriin sarvet ovat tuollaiset.

Lintutornista näin kurkipariskunnan, joka ruokaili kauriiden lähellä.  Nekin tietysti haan takalaidassa. Olisipa hienoa, jos ne pesisivät Laajalahdella.
Laajalahden luonnonsuojelualue on ihan Kehä I:n ja Turunväylän tuntumassa. Suomen vilkkaimpia ja monikaistaisia teitä kumpainenkin.  Toivottavasti kauriit ja kurjet eivät törmäile autojen kanssa. 

Eilen iltahämärissä takapihalla ruokaili jänis. Pidin sitä heti rusakkona, mutta kuvia käsitellessä aloin empiä.  Jäniksen turkista on selvästi lähdössä valkoisia tuppoja ja sen silmänympärys on valkoisen karvan peitossa.  Voisiko se sittenkin olla metsäjänis, joka on vaihtamassa turkkiaan? Kuvauspaikka on Helsingissä Kehä I:n sisäpuolella, josta tosin lähtee puistoreitti Mätäjoelle ja vihreisiin maisemiin. Lajin varmistavat kommentit olisivat kivoja.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille lukijoille.  Toteutan taas suomalaisten tapaa pitää hauskaa, eli menen viemään haudalle kukkia ;D

t. Milja

maanantai 1. toukokuuta 2017

Liito-orava ja outo lintu

Kun lähtee kotoa ulos, ei koskaan tiedä etukäteen, mitä näkee.  Aloitin kierrokseni Villa Elfvikin lintutornista.  Yllätykseksi pääsinkin kuvaamaan liito-oravaa.  En itse huomannut sitä, vaan pitkoksilla seisoskeli joukko ihmisiä ihailemassa sitä. Otin aika monta kuvaa. Enimmäkseen orava oli kerällä ja söi.  Oli se vähän kaukana, mutta olen tyytyväinen, olihan tämä ensimmäinen kerta, kun pääsin näkemään tuollaista harvinaisuutta.



Lintutornin luona oli sekä valko- että punajalkavikloja.  Merimetsoja oli kauempana kareilla ja tiirat kalastelivat ihan lähellä.  Viklot olivat sen verran etäällä, että ei huippukuvista ollut toivoakaan, vaikka tunnistuskuvia sain mukavasti.
Valkoviklo
Vastavaloon kuvattuja vikloja, en ole varma lajista
Otaniemen puolelle oli eksynyt yksi Pohjoisamerikkalainen lintu eli punatavi.  Kävin bongaamassa sen.  Siitä ei kuulemma saa pisteitä, kun Euroopassa esiintyviä pidetään tarhakarkulaisina.  Minulla ei ole aavistustakaan pistelaskusysteemistä, mutta otinpahan kuvan tuostakin, vaikka se oli poukaman vastarannalla ja vähän turhan kaukana.  

Tässä postauksessa on nyt vain luonnon ihmeitä.  Tilkkutyöt jatkuvat ja ehkä seuraavaan postaukseen on jotain uutta sillä rintamalla.