Tärkkäämisen tärkeydestä

Edellisen kerran käytin silityksessä tärkkiä 90-luvun alussa. Kun hankin höyryprässin, käytän vaatehuoltoon vain sitä.  Nyt yritin tehdä taustakankaasta sopivan pönäkkää, jotta voisin koota tilkkutyön kerrokset kahden laudan avulla.  Vaikka luovuin lautojen käyttämisajatuksesta, niin silti jostain syystä silitin taustakankaan uudelleen tärkin avulla.  Ei siitä pönäkkää tullut, mutta ehkä se luistaa tikkauksessa paremmin.  Yhä on siis optimismia että tärkistä olisi jotain hyötyä. 

Taustakankaan kanssa ei vielä ilmennyt ongelmaa, mutta päällistä silittäessäni paljastui, että silitystärkki oli liannut silitysraudan pohjan.  Voihan jeeveli sentään!  Päällisen nurkassa on nyt ruskeaa tahmaa.  Koska edellisestä tärkin käyttökerrasta on 20 vuotta en enää muista tuollaista tuollaista ongelmaa olleen.  Erityisesti saumat toimivat tahman puhdistimena ja ovat nyt ruskeat.  Onneksi minulla oli vanhaa virttynyttä pellavafroteepyhettä, jonka karheus oli sopivaa silitysraudan pohjan puhdistamiseksi.

Nyt voin vastata kaikille, jotka kysyvät kannattaako tilkkupeiton tausta ja päällinen tärkätä ennen kokoamista: EI KANNATA. Jos tärkkäät, niin puhdista raudan pohjaa usein.

Edessä on hakaneulajumppa lattialla.   Kerrokset ovat jo asettumassa ja vielä teen  viimeiset suoristamiset ja sitten hakaneulat.  Tässä peitossa on taustana Marimekon Anna-kangasta, joka on peräisin 80-luvulta.  Vanuna on halpa polyesterivanu ja päällisen raitakankaat ovat 90-luvulla ostamiani näytepaloja.  Valkoiset kankaat ovat muutamaa eri laatua. Osassa on valkoinen painatus ja osa on ihan pelkkää valkoista. Tykkään itse kovasti, vaikka materiaalit eivät ole ihan viimeistä huutoa. 

Näin kesällä on monessa blogissa kivoja kukka-arvoituksia. Tämä kukki eilen kävelytien varressa ihanassa auringonpaisteessa,  mutta metsikössä.  Joku ohdake tämä on. Mahdollisesti huopaohdake, mutta en ole varma.  Olisikohan muita ehdotuksia? Kukinto oli liki metrin korkeudella maasta.

Kiitoksia kommenteista edellisiin postauksiini.

Värikäs laululintu

Työstäessäni peipposesta ottamaani kuvaa, hämmästyin kuinka paljon siinä onkin värejä.  Peippo ei yleensä pysy kauaa paikoillaan, vaan liikkuu jatkuvasti tai laulelee jossain lehvistön suojassa. Silloin siitä huomaa vain jotain tummaa, jotain ruostetta ja jotain sinertävää. Kas tässä koneella kirjomani näkemys varsin kirjavasta peiposta. Tämä on urospeippo.

Alkuperäinen valokuvani on tällainen.

Ompelukoneella kirjoessani värit tulevat siitä, millaisia lankoja minulla sattuu olemaan.    Melko kohtuullisesti olen tähän asti pärjännyt.  Pientä sävytystä saan aikaan ompelemalla värin päälle toisen värisellä langalla.  Täysin käsin ohjaten, on näin pienessä kuvassa tarkkojen yksityiskohtien kanssa vaikeaa. Nokka on selvästi liian paksu.  No seuraavassa kuvassa sitten.

Kaksi tilkkupintaa odottaa kerrosten kokoamista.  Sain Yön kuningatar" -peittoa varten toivomaani bambuvanua Tilkkutarhasta.  Palvelu oli taas äärettömän hyvää. Kiitos Minna.  Kokeilin Sharon Schamberin kokoamiskonstia.  Ei rokannut, vaikka hiki siinä tuli kiertäessä kangasta laudan ympärille.  Sain aikaan vekkejä.  Niihin on selkeä syy eli en ollu tärkännyt kangasta riittävän jäykäksi.  Ison kankaan tärkkääminen suihkutettavalla tärkillä useaan kertaan  on hankalaa ainakin tavallisen silityslaudan päällä.  Niinpä olen kallistumassa tavalliseen lattialle levittämiseen, kunhan flunssa hellittää otteensa. 

Hyvää juhannusta

Hyvää juhannusta kaikille!

Tiistain jäätävästä kelistä johtuen pysyttelen nyt sisätiloissa potemassa nuhaa ja kurkkukipua.  Viime vuonna kävin kuitenkin katsomassa juhannuskokkoja, joten tässä pari kuvaa:
1) Seurasaaaren pääkokko vm. 2013

 2) Tämä oli joku erikoiskokko vm. 2013, joka savutti aivan hurjasti

Tilkkutyölehdistä
90-luvun alusta asti olen ostanut Akateemisesta kirjakaupasta Quilter's Newsletteriä.  Nyt ei enää onnistu.  Ihmettelin, kun uusia numeroita ei näkynyt ja hyllyssä oli aina vaan vuoden ensimmästä numeroa.  Asiakaspalvelu vastasi kyselyyni, että ko. lehti ei enää kuulu heidän lehtivalikoimaansa :(  No, täytynee miettiä, pärjäänkö ilman ko. lehteä vai tilaanko sen suoraan Amerikasta.   Olen ostanut välillä jonkun numeron American Patchwork & Quilting lehteä, mutta en taida olla sen tyyppinen tilkkuilija.

Quilting Artsin uusin numero keskittyy kankaiden värjäämiseen.  Siinä oli muutama itse värjätyistä kankaista tehty työ, jotka saivat haikailemaan värjäämiseen sopivaa tilaa.  Olen huomannut, että katseeni pysähtyy tilkkutyölehtiä ja -kirjoja selatessani yleensä sellaisten tilkkutöiden kohdalle, joissa on a) käytetty käsinvärjättyjä kankaita tai b) paljon valkoista kangasta c) paljon mustaa kangasta. 

Jatkoin The Quilt Shown tilaustani taas vuodeksi.  Niiltä videoilta oppii aina jotain uutta ja tekniikat aukeavat paljon helpommin videolta kuin tekstistä ja valokuvista.  Nyt on odotettavissa uusi jakso parin viikon välein seuraavan vuoden ajan.  Lisäksi maksavana jäsenenä saan katsoa kaikkia vanhoja jaksoja.  Euroiksi muutettuna tilauksen arvo jäi alle 35 euron.  Eli varsin edullista on.

Tilkkutäkki-sanasta
Maikkarin kevennyksen yhteydessä uutisten lukijat käyttivät sanaa "tilkkutäkki".  Minun korvaani se oli ihan ok, mutta  joillekin muille se särähti pahasti.  Suomen kielessä ei ole lyhyttä ja yksilöivää käsitettä vastineeksi "quilt"-sanalle.  Kysynkin nyt, mikä olisi sopiva sana kertomaan, että kyseessä on kankainen kolmesta kerroksesta tehty tekstiilityö eli päällikangas/tilkkupinta, välivanu ja taustakangas.  Virkkaajat kutsuvat välillä virkatuista paloista koottuja peittojaan tilkkupeitoiksi aiheuttaen lisää epäselvyyttä.

Yön kuningatar tilkkupinta

Lisäsin kaitaleita blokkien väliin ja kokosin peiton päällisen. Tai tässä vaiheessa pääsen oikeastaan vasta mittaamaan päällistä ja suunnittelemaan boordin mittoja.

Vaakasuunnassa välikaitaleet ovat yhtenäisiäja siksi jatkuvat blokkeja pitemmälle ja kaitaleiden päät roikkuvat yli.  Siksi työ ei näytä suorakulmiolta.  Työn mitat ovat tällä hetkellä noin 110 cm x 170 cm.  Mustaa kangasta on jäljellä vain n. 80 cm.  Toivon saavani sen riittämään boordiksi.  Reunakaitaleeseen se ei enää riitä.

Musta ja valkoinen kangas kuluvat varastoistani, mutta kirjavia ei nimeksikään. Juuri kirjavista haluaisin päästä eroon, mutta todellisuudessa käytän niitä vain lintukuviin ja niin pieniä paloja, että taitaa mennä ainakin sata vuotta ennen kuin ne kuluisivat loppuun.

Nyt, kun peiton päällinen on melkein kasassa, voin ihmetellä miten tikkaisin sen.  Peiton tikkaaminen kotikoneella ei ole helppoa, mutta haluan yhä kehittää tikkaustaitojani.  Tässä on vaikeutta kerrakseen, koska tikkauslanka ei saa kilpailla kirjontalankojen kanssa eli ei saa olla vaalea tai värikäs.

Keksin tarvitsevani tikkauslankaa, joka olisi vaaleaa tikattaessa ja muuttuisi mustaksi työn valmistuttua.  Valitettavsti yksikään lankavalmistaja ei taida valmistaa juuri tuollaista lankaa.  Jos tämä olisi taidetilkkutyö, niin voisin pokkana värjätä langan mustalla tussilla tikkaamisen jälkeen, mutta ajattelin että tästä tulisi torkkupeitto. Täytynee testata ideaa koetilkuilla. 

Kaunista katseltavaa

Purimme ihanan Tilkut piknikillä tilkkutyönäyttelymme tänään.  Haikea olo ja Taide-Laaksossa harmaat betoniseinät ovat taas näkyvissä.  Purkajia olikin paikalla ennakoitua enemmän ja purku meni sellaisella vauhdilla, että en meinannut kyydissä pysyä.

Suosittelen nyt toista upeaa kohdetta eli Haagan alppiruusupuistoa Helsingissä kaikille, jotka haluavat nauttia kauneudesta.  Olen itse ihastunut atsaleapuoleen, mutta rodoissakin on paljon katsottavaa.

Kun yli 30 vuotta sitten huomasin koiraa ulkoiluttaessani rodopuiston en voinut kuvitellakaan että silloiset pienet rododendrontaimet kasvaisivat nelimetrisiksi ja kukkisivat useissa eri väreissä.  Atsaleapuoli on istutettu myöhemmin ja ah niin kaunis, niin kaunis että täytyy vain huokailla.

Tilkut piknikillä näyttelyyn kiire

Syyringin tilkkutyönäyttely päättyy lauantaina 7.6.2014 klo 18:00.  Viimeiset päivät nähdä upeita tilkkutöitämme ovat siis käsillä.  Blogini kommentteihin on jätetty ihania viestejä ja näyttelyn vieraskirjasta löytyy lisää, kiitos kaikista niistä. 

Mustat blokit yön kuningattareen
Aurinkoa tuli vihdoin  esiin parin harmaan päivän jälkeen. Tänään olen päätellyt mustien blokkien kirjontalankoja parvekkeella luonnonvalossa. Upeaa, että sää suosii taas ja kohta kaikki blokit on päätelty ja pääsen kokoamaan peittopintaa.  Peippo ja satakieli ovat pitäneet huolta tuastamusiikista.

Kangashaaste
Minulla oli kunnia viedä peräti neljä haastetyötä Syyringistä tilkkuyhdistyksen puheenjohtajalle. Nuo kaikki tulivat valituksi Birminghamin matkalle.  Oman työni kuvaa en voi vielä julkaista. Koko talvi on voivoteltu kangashaasteen vaikeutta, mutta ihmisen muisti on lyhyt - killan kokouksessa keskusteltiin mahdollisesta hyväntekeväisyystyöstä ja joku jo ehti lausumaan että olisi kivaa päästä tekemään jonkun toisen kankaista. 

Hippuja taustapuolella

Paksu tear away -tukimateriaali toimii loistavasti konekirjonnassa ja pitää kankaan suorana  Se irtoaakin helposti työn reunoilta, mutta kierrosten välistä se ei halua lähteä ihan helpolla ja pieniä hippuja jää kiinni ompeleeseen.  Käytin irrotuksessa apuna kaarevia pinsettejä, jonka työnsin tukimateriaalin ja kankaan väliin.  Sitten työsin pinseteillä sen suuntaisesti, mikä repesi helpoiten.  Vasemmalla ylhäällä tukimateriaali on kokonaan paikallaan. Oikealla ylhäällä kaksi kierrosten väliä on vielä tukimateriaalin peitossa. Alarivissä näkyy työhön jääneitä hippuja, jotka täytyy nyppiä sormin. 

Tällaisessa purkamisessa kannattaa mennä helpoimman mukaan.  Jos jostain välistä ei tukimateriaali irronnut heti, niin se lähti paremmin kunhan irroitin viereisistä ommelväleistä. Jonkinlainen väsytystekiikka siis.  Ompeleiden alle jää aina jonkinverran tukimateriaalia, mutta kun suurimman osan saa pois, tuntuu blokki ihan pehmeältä ja taipuisalta.  Tukimateriaali repeää parhaiten tiheimpien ompeleiden vierestä.

Nyt on meneillään lankojen päättelyurakka.  Koska en katkaissut alalankaa kierrosten välissä, ei koneellinen päättely oikein toiminut.  Käytän sen verran suurisilmäistä neulaa, että saan sillä ujutetuksi 2-3 lankaa samanaikaisesti taustapuolelle ja siellä solmimisen jälkeen ompeleisiin kiinni.  Etenkin raioniset kirjontalangat ovat niin liukkaita, että ne täytyy päätellä huolella.

Maikkarin kevennys meistä
No tulihan meistä tehty kevennys viikon odottelun jälkeen.  Oikein kivaa mainosta tilkuilulle, vaikka Soilen koneet eivät olekaan ihan kotikäyttöön suunniteltuja.  Puhuimme etukäteen, että olisi hienoa jos edes yksi tiedotusväline tarttuisi laatimaani lehdistötiedotteeseen ja tekisi jutun Tilkut piknikillä -tilkkutyönäyttelystämme.  Tavoitteeseen päästiin.  Minä olen se valkoinen täti, joka näkyy Tilkkupajassa kuvatussa osuudessa taustalla.  Oli hurjan mielenkiintoista seurata toimittajan ja kuvaajan toimintaa ja sitten nähdä miten lopputulos oli leikattu.  Tyylikäs kravattityö, jonka edessä Soile seisoo, on Soilen tekemä.  Se tietysti kiinnosti miespuolista toimittajaa. 

Ja upea näyttelymme jatkuu vielä ensi lauantaihin asti. Kipin kapin sinne.