sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Joulukaktus

Varsinaista jouluista sisustusta ei tässä huushollissa juurikaan ole. Parvekkeella on jouluvalot ja sisällä kukkii joulukaktus. Tosin kaktuksen kukinta on hennon vaaleaa eikä räväkkä joulunpunaa.
Viime vuonna kaktus ei suostunut kukkimaan, mutta nyt äkkäsin laittaa sen elokuussa ulos parvekkeelle keräämään voimia kukintaan. Muistin jopa ottaa sen ajoissa sisälle ennen yöpakkasia. Heti alkoi näkyä nuppujen muodostumista.  Nyt Sitä täytyy muistaa kastella, ettei pudota nuppujaan ja sen huoneessa saa olla muita huoneita viileämpää.  Nätit kukat siinä on ja lehdetkin ovat terhakan vihreät.

Itsenäisyyspäivänä maassa oli hento lumipeite, joka valitettavasti on nyt häipynyt.  Lumelta bongasin citykanin jälkiä.  Kania ei näkynyt, mutta se oli risteillyt sinne tänne. Onkohan joku laskenut lemmikkinsä luontoon, vai selvisikö osa kanikannasta niitä tappaneesta virustaudista? Lumella näkyi myös variksen jälkiä, mutta en tullut kuvanneeksi niitä. Naapuri kertoi nähneensä tuossa kadulla supikoiran.  En ole koskaan nähnyt elävää supikoiraa, mutta moottoritiellä monen monta raatoa.
Tilkkutyökurssi on joululomalla. Ompeluksia en ole tehnyt, koska konmaritan niin suurella antaumuksella. 

Mukavaa jouluun valmistautumista kaikille
Milja

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Nolottaa

kun en ole julkaissut mitään täällä blogissa. En myöskään ole saanut juuri mitään julkaistavaa aikaan.  Kädet ovat edelleen huonossa kunnossa. Teen niillä kaikenlaista, mutta ompelulta yritän säästellä. 
Olohuoneen seinälle ripustin lintutilkkutöitä ja otin perintötaulut alas. Katon rajassa oleva galleriakisko on näppärä, koska ei tarvitse porata ripustusta varten yhtään reikää ja siimoissa olevilla hisseillä on helppoa säätää työt vaateriin.  Nyt ongelmana ovat isot perintötaulut. Mihin ihmeeseen saan ne ujutetuksi? Ne eivät edusta omaa modernia makua.  Jotta saisin ne arvioiduksi, pitäisi ne raahata Rööperiin.  Autoon ne mahtuvat, mutta parkkipaikan löytäminen Bukowskin läheltä on aikamoista utopiaa.  Taulujen paketoiminenkin ylittää roimasti kykyni.

Kaappeja penkoessa tuli vastaan kanttaamaton tikkauslakana.  Ompelin siihen kantin viikolla tilkkutyökurssilla ja nyt se on valmis lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen.  Pitää vielä kirjoittaa hoito-ohje ja pakata se kelmuun. Itse en sitä tarvitse. En edes laita siihen nimilappua, kun malli ei ole omani, olen vain tikannut valmiiksi painettujen kuvioiden mukaan. Välissä on kuitenkin laadukas bambuvanu ja käyttämäni kankaat ovat uusia, joten toivottavasti jollakulla on sille käyttöä.

perjantai 3. marraskuuta 2017

Ajatuksen puolikas

Syksystä on mennyt kaksi kuukautta ihmetellessä.  Tilkkutyökurssilla opettaja lykkää idean toisensa perään, mutta oikein mistään en ole saanut kiinni, koska en ole osannut päättää minkä kokoisena ryhtyisin toteuttamaan ideaa.  Tällä viikolla vastaus tuli vastaan The Quilt Shown blogissa eli tavoitteenani on nyt koota monta pientä hauskaa tekniikkajuttua leijuvat neliöt idealla yhdeksi työksi. TQS:n esittelemässä työssä oli yhdistetty 16 journal quilt-työtä yhteen isoon tikattuun pohjaan. 
Päätin tehdä A4 kokoon moninaiset kurssi-ideat. 

Taustaksi valitsin kaamoksen sinisen kankaan ja sommittelin siihen muista töistä jääneitä liimaharsollisia tilkkuja.  Palojen muodot olivat siis mitä sattuivat ja sitten muotoilin niitä saksilla ja tunsin itseni taas pikkulikaksi, joka repi värillisistä liimapapereista paloja ja rakenteli jotain vastaavaa.  Talo oli vähän aution näköinen ja siksi leikkasin sen eteen nöffin osoittamaan, että siellä asutaan. Vahvistin palojen kiinnityksen taustakankaaseen tikkaamalla ne kiinni.  Taivaalle tulee vielä tähtikangasta ja kuun sirppi.

Kyseessä tulee olemaan todellinen mysteerityö, eli mistään muusta ei ole toistaiseksi aavistustakaan kuin blokkien/tilkkutöiden koko ja leijumisvarjot niiden alapuolelle ja sivulle.  En olekaan aikoihin tehnyt tämäntyyppistä työtä, joten kivalta tuntuu.

Jahkailu ei ole aina hyväksi
Löysin kaapin ylähyllyltä pari vuotta sitten kierrätysryhmästä ostamani pimennysverhot.  Päätin pistää ne sittenkin myyntiin. Niitä mittaillessani huomasin että kumpikin verho oli tarttunut käänteestä itseensä ja irrottaessa syntyi rumaa jälkeä.
Hetken ihmettelin ja sitten laitoin ne myyntiin kierrätysryhmään tuolla kuvalla ja "vikaa"-sanalla varustettuna. Pari minuuttia ja sain ilmoituksen "ostan" ja sitten viestin, että ostaja voi tulla hakemaan heti.  Ostaja ilmoitti lyhentävänsä verhot, jolloin ruma helma ei jää häiritsemään. 

Olen nyt häivyttänyt muitakin verhoja.  Edellisen asunnon (30 vuotta sitten) keittiön verho kelpasi linnuista tykkäävälle tilkkuilijalle.  Huippulaatuinen puuvillaverho ei ollut mennyt säilytyslaatikossa miksikään.  Ihan priimaa tavaraa toisin kuin muovinen pimennysverho. 

lauantai 21. lokakuuta 2017

You can't take it with you

Ollessani vaihto-oppilaana osallistuin silloisen kouluni draama-luokan näytelmään nimeltä You can't take it with you.  Asia tuli mieleeni, kun ihana tyttäreni mainitsi että Ruotsissa on kuulemma buumi hankkiutua eroon tavaroista ennen kuolemaa.  Roudasimme vintistä huonekaluja sisälle asuntoon, jotta ne noudettaisiin pois.  Konmaritus siis jatkuu täällä aina vain.  Huonekalut lähtivät jo ja tytär otti yhden perintönojatuolin mukaansa.  Tavarat vähenevät lupaavasti.

Tilasin maalarin kohentamaan yhden huoneen nahistunutta tilaa ja huone pitää saada tyhjäksi.  Seinissä on muutama ruma reikä, jotka häiritsevät silmää.  Reiät jäivät, kun taannoin myin seinään kiinnitetyt hyllyt.  Hyvin kävivät kaupaksi 40 vuotta vanhat Artekin hyllyt. Vintiltä poistettavia huonekaluja roudatessa löytyivät noihin Artek-hyllyihin kuuluneet seinälistat. Mitä ihmettä niille tekisin? Vaikuttavat suorilta ja paria sellaista voisin ehkä käyttää tilkkutyön kerrosten kokoamisessa. Olisivatkohan sopivan pitkiä?
Kuvan perintökristallikruunun ilmoitus ehti olla Tori.fi:ssä vajaan tunnin, kun se jo haluttiin ostaa. Parin tunnin sisällä ostaja tuli hakemaan sen. Hän asui naapurikadulla. Lisää ostajia ilmaantui ennen kuin kruunu oli noudettu.  Selvästi hinnoittelin alakanttiin, mutta kapine vei paljon tilaa kaapissa.  Sen puhdistaminen pöydän päällä onnistui mukavasti, mutta kun se roikkuu katossa on puhdistus todella hankalaa.   Nyt sain isoon komeroon remontilta piiloon muita tavaroita.

Aina ei tavaroiden myyminen mene yhtä helposti.  Vaikka kirjoitan myynti-ilmoituksiin "vain nouto kotoani, en voi tuoda mihinkään kohtaamispaikkaan", tulee jatkuvasti pyyntöjä tuoda tavara ostajan käteen.  Hinnoillani, en voi tarjota kotiinkuljetusta. En ole keksinyt, miten pääsisin ilmaiseksi Helsingin keskustaan.  Aikaakin menisi keskustassa käymiseen turhan paljon.  

Linnut ovat lähteneet suurelta osalta
Vihervarpusparvi kävi tervehtimässä ennen lähtöään.  Olin hyvin onnellinen saadessani muutaman kivan kuvan, kun hetken ruokailivat naapurin tuijassa.  Kameran säädöt eivät valitettavasti olleet ihan oikeat tuon pikaisen visiitin dokumentointiin. Yhdessä kuvassa näkyy kaksi keltaista koirasta, mutta valitettavasti en ollut kohdentanut kameraa niihin.  Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa saan hyvän kuvan koiraastakin.  

Tilkkulehteen taas
Olen avustanut yhden jutun tekemisessä käsittelemällä kuvia ja muokkaamalla tekstiä.  On se hienoa, kun löytyy ihminen, jotka osaa ommella mitä vain ja sain houkutelluksi kirjoittamaan teko-ohjeita.  Pöytälaatikkooni (= tietokoneen kovalevy) oli juuttunut yksi juttu ja jutulle löytyi avustava kirjoittaja, jota en ole koskaan tavannut,  ja nyt juttu on tosi kivassa kunnossa. Yhteistyössä on voimaa.  Aineistopäivä on huomenna ja lehden taitto alkaa.