perjantai 11. elokuuta 2017

Loppukesää

eletään tässä, vaikka oikeaa kesää ei tänne Pääkaupunkiseudulle ole oikein tullut kuin muutaman tunnin pätkinä. Keskustelin Pohjois-Suomessa asuvan kanssa, joka sanoi mustikoiden olevan pieniä, kun ei ole satanut. Sateet ovat ropisseet tänne lähes päivittäin.

Tilkkutyönäyttelyssä
Kävin Espoon kulttuurikeskuksessa tilkkutyönäyttelyssä. Näyttely on vielä auki tänään, huomenna ja sunnuntaina. Ehkä piipahdan uudelleen.
Kuvassa Riitta Grönroosin työ, jossa punaiset ruudut merkkaavat Suomen satavuotiaita naisia ja siniset satavuotiaita miehiä vuoden alun tilanteen mukaan. Jännää, mistä kaikesta voi inspiroitua tekemään tilkkutyön. Näyttelyssä on sekä Espoon killan että Torstaitikkaajien tilkkutöitä.

Kirjoitelmia
Olen taas käyttänyt aikaani Tilkkulehden avustamiseen.  Kun kirjoitan Tilkkulehteen on palaute lähes olematon. Nyt tilkkutyönäyttelyssä käydessäni minulta kysyi paikalla ollut järjestäjän edustaja teenkö tilkkutöitä. Sanoin olevani Milja ja sitten hän tunnisti. Sain jopa palautetta vuonna 2013 lehteen kirjoittamastani lentävien hanhien ohjeista, että niitä käytetään yhä.

Kivaa, kun täällä blogissa tulee palautetta. Mahtavat kiitokset kaikille kommentoijille.

Kierrätyskangasta vai uutta
Tänään käytiin fb:n tilkkutyöryhmässä keskustelua kierrätyskankaista. Minä ompelen vain uusista kankaista. Erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on kierrätyskangasta ja mikä ei tuntuu olevan. Minun mielestäni kierrätyskankaita ovat sellaiset, joita on joku muu  käyttänyt jossain muussa tarkoituksessa kuten farkut, puserot, lakanat, verhot. Kirpparilta ostetut käyttämättömät kangaspalat ovat mielestäni uutta kangasta eikä kierrätyskangasta. Ostopaikka ei muuta kankaan olemusta vaan sen kokemat käyttökerrat ja pesut.

Lintuja
olen käynyt väijymässä lähinnä Laajalahden lintutorneista. Lintulajeja olen nyt nähnyt 94 eli 6 puuttuu sadan tavoitteesta.  Vaikka Maarin lintutornin luona on nähty paljonkin kahlaajalajeja, en ole saanut kaikista havaintoa, koska minulla ei ole kaukoputkea. Linnut ovat ns. takalietteellä eikä kamerani optiikka riitä sinne asti, kiikarista puhumattakaan.
Pari päivää sitten tuli pari uuta lajia, kun sääksi ilmestyi lahnoineen ja sitä ajoi takaa ampuhaukka. Lahna näkyy, kun suurennat kuvaa.   Sääksi näyttäytyi vielä uudelleen ja lähempänä lintutornia. Taisi menettää kalansa, kun piti tulla uudelleen kalastamaan.

Toisen lintutornin luona majailee tundrahanhi, joka on ilmeisesti sulkasatoinen ja joutuu oleilemaan vielä aika tovin Laajalahdella. Sen siipien kuuluisi peittää takaliston valkea alue, mutta kovin lyhyet ne näyttävät nyt olevan. Muuten lintu on hyväkuntoisen näköinen ja kanadanhanhien seurassa sillä on ärhäkät vartijat vierellä.

maanantai 31. heinäkuuta 2017

Punarintatyyny

Olen tehnyt punarintatyynyä pitkin kesää.  Eilen annoin sen lahjaksi sisarelleni.  Koska tyyny oli menossa lahjaksi, en juurikaan blogannut siitä kokonaisuutena.
Kankaana käytin puhtaan valkoista Ikeasta ostamaani puuvillakangasta.

Punarinnan kuvan kirjoin ompelukoneella vapaalla konekirjonnalla. Se perustuu keväällä ottamaani punarinnan valokuvaan.  Lintu oli metsän varjossa ja värit kärsivät.

Piirsin kankaalle värialueiden rajat ja täytin väri kerrallaan. Joissakin kohdin tuli parikin väriä päällekkäin ihan niin kuin luonnossakin linnun höyhenpeitteessä on kerroksia.

Sumutin ensin vedellähaihtuvat merkinnät pois. Annoin kuivaa ja sumutin uudelleen ja annoin taas kuivaa kunnolla.  Sitten silitin työn.  Leikkasin kirjomani tilkun tikkaussuunnitelmani edellyttämään kokoon ja ompelin sivuille ja ylä ja alapuolelle isohkot tilkut.  Silitin saumat keskelle päin, jotta saumanvarat osuvat linnun ympärille suunnittelemaani kehykseen, joka saa kohota tikkaamattomana alueena hieman trapunton tapaan. Käytin tikkaussunnitelmaa, jota olin käyttänyt aiemmissa tyynynpäällisissä. Sisäkkäiset kehykset jakavat työn pinnan mukaviin tikkausalueisiin.  Stabiloin työn tikkaamalla pitkin pistoin vesiliukoisella ompelulangalla sen reunat ja leikkasin ylimääräiset kankaat ja vanun pois.  Vanuna on bambuvanu, koska se on niin valkoista että ei kuulla valkoisen kankaan läpi.

Kokosin tilkkutyön kerrokset ja tikkasin suorat viivat.  Ihan harjoituksen vuoksi tikkasin viivoittimen avulla, vaikka ne olisin voinut tikata yläsyöttäjän avulla tai vaan vapaalla konetikkauksella.
Tikkasin ensin linnun ääriviivat.  Koska lintuun ei tullut tikkauksia ja täytin sen ympärillä olevan alueen tiheällä vapaalla konetikkauksella, pyöristyy lintu kevyesti kolmiuloitteisena.  Tikkauskuviona pieni höyhenkuvio, josta muodostuu jonkinlainen tiheä lehvästö.  Kaarien sisäpuolelle tikkasin erikokoisia pikkukiviä.

Lopuksi tikkasin isommalla ruodittomalla höyhenkuviolla koko työn ympäri.
Työn taustakappaleeksi tuli täällä blogissa aiemmin esittelemäni viivoittimen avulla tikkaamani kappale.
Tyynyn lopulliset mitat ovat 50 cm x 50 cm. En laske koskaan työtuntien määrää, mutta tähän meni niitä hyvin runsaasti ja ompelulankaakin meni lähes kilometri.  Tekeminen oli suuri nautinto. Alareunaan ompelin vetoketjun. Vetoketjun ompelu oli vähiten inspiroiva työvaihe.  Jopa saumanvarojen siksakkaaminen on sitä hauskempaa.

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Viivoitintikkausta

Tikkasin vähän isomman pinnan, 50 cm x 50 cm,  viivoittimen avulla.  Siinä meni aikaa ja lankaa. 1000 m rulla melkein tyhjeni.  Ompelukoneessani on normaalin kokoinen kainalo ja apuna oli plexinen aputaso, jonka varassa työ oli mahdollisimman suorana.
Merkkasin tikkaamista varten 10 cm x 10 cm ruudukon ja tikkasin ruutu kerrallaan.  Kiersin vuororuuduin myötä- ja vastapäivään.  Siitä mudostui tuo viuhkakuvio.  Viuhkat voisi tehdä niin, että ei jäisi noita pieniä neliöitä, mutta minusta nuo neliöt piristävät mallia.

Viivoittimen kanssa ei ole lainkaan helppoa operoida. Suosittelen välineiden hankkimista ja yrittämistä vain sellaiselle,  joka on tikannut valtavasti vapaalla konetikkauksella.  Koska tavoitteenani on käyttää viivoitinta apuna peiton tikkaamisessa, yritin tikata eri suuntiin kääntämättä työtä.  Konetikkaaminen on jatkuvaa harjoittelua vaativampia projekteja varten. Tuskin koskaan taidot tulevat täydellisiksi.  Lähes joka kerran tikatessani kokeilen uusia malleja.

Näppivoimani eivät tunnu riittävän painamaan viivoitinta tikkausjalkaa vasten riittävällä voimalla silloin, kun viivoitin on jalan takana tai viistossa kohti luodetta.   Siitä johtui lipsumisia.  En purkanut kuin ihan kamalat lipsumiset. Jotenkin pienet horjumiset näyttävät häviävän muiden viivojen sekaan.

Oikeastaan tarvitsisin pidemmän suoran viivoittimen, mutta hankinta jäi, kun haluamani viivoitinmalli loppui tilapäisesti verkkokaupasta.  Tuntuu, että välineitä on nyt jo enemmän kuin hallitsen.

Lintuja
on nyt näkyvissä vähemmän kuin keväällä, mutta osa on jo aloittanut syysmuuton.  Kirjanpitoni mukaan olen nähnyt 88 lajia tänä vuonna.  Mahdollisesti enemmän, kun kirjanpitoni on vähän boheemia.  Lintutornilla käydessä saan ehkä yhdestä lajista kerrallaan kivoja kuvia.
Ruokokerttunen lauloi vielä 15.7. kuuluvasti ja pitkään. Juuri muita linnunääniä ei kuulunut.
Kuovisirri oli uusi tuttavuus.  Olivat niin kovin kaukana, että en  kuvasta pysty tekemään kirjontamallia. Samaa ongelmaa on tylli ja pikkutyllikuvassani.
Sikäli olen tyytyväinen tyllikuvaan, että siitä näkyy selvästi noiden kahden lajin kokoero. Pikkutylli on oikeasti paljon tylliä pienempi.
Kuvassa harmaahaikara hymyilee selvästi.  Useinhan ne ovat niin maansa myyneen näköisiä.
Jalohaikaroita on asettunut Laajalahdelle useampia.  Muoto on sama kuin harmaahaikaralla, mutta väri puhdas valkoinen.


sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Patalappuja ja visiteerausta

Juhannusaattona kävimme vierailulla Juupajoella.  Ihan uusi vierailukohde.  Emännän tiesin viihtyvän hyvin ruoanlaiton parissa ja niinpä tein viemisiksi pari patalappua.  Värimaailmasta ei ollut aavistustakaan. Niinpä päädyin luonnonvalkoiseen.  Toiset tilkkuilijat tekevät kirjavista kankaista, mutta minulta se ei nykyään luonnistu, koska vapaa konetikkaus on suosikkilajini.
Välissä on kaksi kerrosta puuvillavanua. Ompelin pussiin, jotta ei tarvinnut laittaa jäykkää kanttia. Puuvillavanu on jo vähän jäykkää, joten lisäjäykistystä ei kannattanut laittaa. Tikkasin höyhenkuvion vapaalla konetikkauksella täysin ilman merkintöjä.  Toivottavasti pääsevät käyttöön.

Kävimme paikallisessa museossa eli Kallenaution kievarissa.  Mielenkiintoinen paikka, joka liittyy tietysti Suomen vanhaan kievarijärjestelmään.  Kievareita oli parin peninkulman välimatkoin ja siellä voi yöpyä korvausta vastaan ja ruokailla. Sieltä voi ostaa hevoskyydin seuraavaan kievariin. Rakennukset olivat alkuperäisellä paikallaan. Käsinveistetty kyltti oli todella hieno.

Maantien varressa oli kaunista ja vehreää, kuten juhannuksena kuuluukin olla.

Uusia lintulajeja
on tullut vastaan jonkin verran, mutta sadan lintulajin haasteesta on vain 84 lajia plakkarissa. Tänään näin pikkutiiran elämäni ensimmäisen kerran (tietääkseni).  Se oli nopea ja vaikea kuvattava. Pää jää kuvassa siiven taakse, mutta tunnusmerkkinä oleva kellertävä mustapäinen nokka näkyy hyvin, kun katsoo kuvaa isompana.  Toisessa kuvassa näkyy valkea otsa hienosti, mutta muu onkin sitten söhryä.

Sirittäjä siritteli pihakoivussa, mutta niin lehtien suojassa, että kuvaa en saanut.  

Harvinaisempia kukkia
Luonnossa kukkii nyt niin moni laji. Tänään huomiotani kiinnitti kaksi kukkivaa kasvia. Vaaleanpunaiselle muistin nimen pienen pohdinnan jälkeen: Virmajuuri, tarkemmin lehtovirmajuuri. "Tuoreessa" muistissa kouluaikojen kasvienkeruuvuosilta.
Keltaista ei löydy värikuvakasviostani.  Siinä on maitohorsman lehdet ja pajumaiset kukat. Täysin ufo. Kerro mikä kasvi on kyseessä, jos tiedät.  Kasvoi hyvin kostealla paikalla polun vieressä.

Nautiskellaan kesästä, vaikka vähän viileää onkin
t. Milja