tiistai 13. kesäkuuta 2017

Kesä ja kukkaloistoa

Haagan Alppiruusupuisto eli kotoisammin Rodopuisto on melko lähellä.  Ennen kävelin sinne, nykyään menen autolla, jotta jaksan paremmin kierrellä siellä.  Näin kesäkuun puolivälissä se on aina upeimmillaan.
Atsaleat ovat suosikkini.  Ensimmäiset alkoivat kukkia ja pari viikkoa sitten, mutta tänään ne olivat täydessä loistossa.  Monta eri väriä.
 Oransseja on eri sävyissä, osa korallinvärisiä ja osa hennomman oransseja.
Ensimmäisenä kukinnan aloittanut violetti lajike oli jo pudottanut terälehtensä, mutta toinen ja isompikukkainen oli nyt vuorossa.
Vaaleanpunainen atsalea on hyvin hempeä.
Keltaisissa atsaleaoissa on vähän pienemmät kukat, mutta sitäkin enemmän.
Rodot ja atsaleat erottaa toisistaan helposti. Rodoilla on paksut ja kiiltävät ainavihannat lehdet. Atsaleat aloittavat kukinnan paljaista oksista ja kevyet lehdet alkavat kasvaa kukinnan alettua. Syksyllä atsaleat pudottavat lehtensä.

Rhododendronpensaita saa nykyään katsella ylöspäin. Kun 1980 osuin ensikerran sattumalta puistoon, sai niitä katsoa alaspäin ja näytti hyvin epätodennäköiseltä, että taimista joskus tulisi isoja pensaita.
Kaikki ovat saaneet alkunsa Helsingin Yliopiston yrityksestä kehittää Suomen olosuhteissa pärjääviä eri värisiä lajikkeita.  Mahdottomalta näyttänyt kokeilu on todella onnistunut hienosti.
Nykyään puistossa on pyörätuolien mentävät pitkospuut ja paksut narukaiteet.  Sinne pääsee lastenvaunujenkin kanssa ja pitkoksilla on ohituspaikkoja..  Tämän vuoden uutuus näytti olevan kaksi bajamajaa.  Ei siis tarvitse lähteä heti kotiin, jos tarve yllättää :).  Aivan uskomattoman upea paikka, joka komistuu vuosi vuodelta.  Haagalaiset ovat hyvin ylpeitä aarteestaan.

Olen lukenut puistossa kävijöiden julkaisuja ja ihmetellyt, kun niissä väitetään atsaleojen ja rodojen levittävän huumaavaa tuoksua.  Tänään vein nenäni kiinni useampaan pensaaseen, enkä tuntenut mitään tuoksua.  En ole koskaan aiemminkaan huomannut pensaiden tuoksuvan mitenkään.  Jos käyt siellä, niin kerro tuoksukokemuksistasi - Bajamajoja ei tarvitse kommentoida :b

maanantai 29. toukokuuta 2017

Spiraalin tikkaaminen viivoittimen avulla

Kauniit säät ovat vieneet ulkoilemaan ja tikkausharjoitukset ovat jääneet sivuun.  Nyt kokeilin tikata spiraalin viivoittimen avulla.  Katsoin netistä pari videota aiheesta ja totesin, että nekin oli tehty pienille harjoitustilkuille kääntämällä työtä neulan alla.  Niinpä pyöritin omaa harjoitustilkkuanikin.
Tikkaus menee siis niin, että aina nurkasta lähtien tikkaan suoraa ommelta kunnes tulee vastaan aiempi tikkaus. Sitten käännyn 90 asetetta ja tikkaan seuraavaa kulmaa kohti.  Tikkaan ulkoreunoilta keskustaa kohden.
Kuten kuvasta näkyy on viivoittimeni suora osa vain 10 cm pituinen ja sitä tarvitsee siirtää eteenpäin, jotta sain edes vaatimattoman tilkkuni tikkaukset aikaan. Viivoittimen apuviivoja täytyy tarkkailla sitä siirtäessä.
Kokeilin myös olla pyörittämättä työtä ja asettaa viivoittimen eri asentoihin ja tikata muuhun kuin perinteiseen suuntaan takaa eteenpäin. Niin tein vain pariin kohtaan. Se on aikamoista akrobatiaa ja tarvitsen vielä paljon harjoitusta ennen kuin voin alkaa tikata isoa työtä, jota ei voi kääntää neulan alla. Kaikki aikanaan - tai sitten homma voi osoittautua mahdottomaksi.
Tällainen tikattu spiraali on aika hauskan näköinen.  Tämä olisi sopivan kokoinen pannulapuksi. Harjoitustilkkujeni koko on mitä sattuu.  Pyrin hyödyntämään niissä varsinaisista töistä jääneitä tilkkuja. Tähän olin koonnut villavanun suikaleista vanupalan. Tikatessa ei tunnu eikä valmiissa näy, että vanu on koottu monesta palasta.

Jos lukijalle tuli nyt tunne, että olen pahasti vinksahtanut tyypillisestä tilkkuilusta, niin hän on aivan oikeassa.  Nämä kokeilut, joista ei valmistu mitään käyttöesinettä ovat niin kiehtovia.
Ensimmäinen kokeiluni 
Välineistä

Lintuilua
Niin moni oli kysellyt, olenko jo saanut Bird Lifen 100 lintulajia tavoitteen täyteen, että alkoi olla pakko selvittää, montako lajia olen havainnut tänä vuonna.  Otin lintukirjan (Lasse J. Laine - Suomen linnut) käteeni ja kirjasin Exceliin lajit, jotka tiedän nähneeni.  Toiseen sarakkeeseen kirjasin havaintopaikan ja sitten päivämäärän. Viimeiseen sarakkeeseen kirjasin mihin laajempaan ryhmään lintu kuuluu. Listassa on nyt 75 lajia.

Havaintojen tekoalueeni on varsin suppea eli läntisin paikka on Suomenojan lintualtaat Espoossa, pohjoisin Mätäjoki Malminkartanon ja Kannelmäen välissä, itäisin Haagan Rodopuisto ja eteläisin Ryssänkärki Lauttasaaressa.  Pitäisiköhän mennä pidemmälle?

Havaintojen kirjaaminen ei ole minulle systemaattista. Pääsääntöisesti ottamani valokuvat ovat dokumentaationi. Joitakin havaintoja kirjaan havaintovihkoon ja joitakin Tiiran tietokantaan.

Suomenojalta löytyi eilen kolme vesipääskyä.  Ne eivät ole ihan tavanomaisia näillä kulmilla.

Satakielen kuvasin sunnuntaina Suomenojalla. Yllä olevan kuvan yksilö oli mestarilaulaja.
Laulurastas konsertoi lauantaina Haagan Rhodopuistossa monin kuvioin ja kovaäänisesti.  Se matki punavarpusta ja talitiasita varsin hyvin.  Alppiruusut eivät vielä ole kukassa. Atsaleoistakin vain violetit ja pari valkoista pensasta kukkivat.

Ehkä ensi viikolla sitten alkaa varsinainen väriloisto.  Kannattaa lähteä katsomaan.
Loistomagnolia kukkii ja hämmästyttää ohikulkijoita Käpylässä.  Toivottavasti viimeöinen rankka ukkossade ei kohdellut sitä kaltoin.

Tikataan ja nautiskellaan keväästä, Milja

tiistai 23. toukokuuta 2017

Tikkaamista viivoittimen avulla

Lähtökohtana tikkausviivoittimen ja sellaisten käyttöön tarkoitetun ompelukoneen jalan hankintaan oli minulla tyytymättömyys siihen, että NYB-tötteni tikkaukset eivät sakaroissa menneet niin suoraan kuin halusin. Ison peiton liikutteleminen vaihtuviin tikkaussuuntiin ei suju kotikoneella tikattaessa ihan leikiten.  Hankin siis "apupyörät" kun en muuten pysynyt suorassa.

Käsieni ongelmat vaikuttavat kaikkiin tilkkutöihini.  Sairastuin 30-vuotiaana mystiseen niveltulehdukseen ja mm. keilaaminen jäi sen takia.  Kun olin viisikymppinen totesi työpaikkalääkäri, että todennäköisesti joudun ennenaikaiselle eläkkeelle sormien artroosin takia.  Sitten iskivät jännetupen ongelmat, mutta jäin eläkkeelle vasta eläkeiän koitettua.  Nyt ikäännyn koko ajan.  Tämän kerron taustaksi nyt, koska sain toisella palstalla keljuja kommentteja, joissa kommentoija mollasi hankintojani ja kehui pystyvänsä tikkaamaan suoraan ilman apuvälineitä.  Olen monta vuotta etsinyt tapoja tehdä tilkkutöitä ompelukoneen avulla säästäen käsiäni.
Umpimähkäistä harjoittelua viivoittimen eri reunojen muukaan
Viivoittimen kanssa tikkaamiseen tarvittavat välineet
Ompelukone, joka soveltuu konetikkaukseen, esim Bernina Aurora QE
Paksuja 1/4" tikkausviivoittimia esim. Handi Versa Tool
Paksujen viivaimien kanssa käytettäväksi tarkoitettu ompelukoneen jalka esim Bernina no 72
Pleksinen työtaso ompelukoneeseen esim. 60 cm x 60 cm
Suoran ompeleen pistolevy parantaa tikkien laatua
Supreme Slider teflonlevy tasaamaan koneen ja tason välisiä rakoja ja helpottamaan tikattavan kohteen liikuttelua
Harjoittelua varten vanulla varustettuja n. 30 cm x 30 cm kokoisia kolmikerroksisia tikkaustilkkuja
Samaa hyvälaatuista ompelulankaa sekä sukkulassa että ylälankana.

Turha hankinta
oli Handi Grip liukuesteteipit.  Ne ovat niin karheita, että jos niitä laittaa viivoittimen alle, niin viivoitin naarmuttaa pahasti kaiken, mihin teippi osuu.  Pakkauksessa varoitetaan laittamasta naarmuttavalle teipillä varustettuja viivoittimia päällekkäin, mutta etenkin akryylitaso on niin kallis, että sitä en halua naarmuttaa.  The Quilt Showssa esiintynyt huipputikkaaja totesi, että tavallinen Scotch kirjastoteippi riittää estämään liukumista.

Kokeilu NYB-blokilla
Kuvan blokin väritys on ällö ja lisäsin siihen vielä sinistä reunoille kasvattamaan blokkia. Pahoitteluni väreistä.  Kuvassa näkyy kuitenkin tikkausviivain ja tikkausjalka oikeassa asennossa. Ensin siis asetetaan työ neulan alle niin, että tikkaus osuu haluttuun kohtaan.  Sitten asetetaan viivain jalkaa vasten niin että sen reuna on jalan leveyden päässä halutusta tikkauskohdasta.  Jotta virheeni erottuvat mahdollisimman hyvin, käytin lankaa, joka erottuu hyvin.  Työtä liikutetaan haluttuun suuntaan painamalla tikkausviivoitinta työtä vasten vasemmalla kädellä ja auttamalla oikealla kädellä.

Huolimaton silitttäminen paljastui heti ongelmaksi.  En ollut viitsinyt silittää jokaisen sauman ompelun jälkeen (polven kipeyden takia olin vältellyt jatkuvaa tuolista ylösnousemista).  Jotta koristetikkaukset onnistuvat täydellisesti, pitää saumojen olla kunnolla silitettyjä eikä vain kynnellä painettuja.

Tikkausten suunnittelu
Tilkkutyön tikkaamisessa ei riitä pelkkä mekaaninen vapaa konetikkaus.  Etenkin näiden viivoittimien kanssa pitää tikkaus suunnitella etukäteen ja stabiloida tikattava työ.  Suunnittelu edellyttää riittävää perehtymistä tikkaamiseen.

Stabilointi tarkoittaa sitä, että tilkkutyön kerrokset kiinnitetään toisiinsa ensin harvakseltaan.  Bernina näyttää suosittavan harsintaa koneella.  Kotikoneellani ei harsiminen onnistu.  Pisimmät pistot ovat 5,5 mm.  Harsimisen voi kuitenkin tehdä vesiliukoisella langalla blokkien reunojen mukaan.  Lanka häivytetään kostuttamalla tikkaamisen jälkeen.

Lisää harjoituksia
on tarpeen suorittaa ennen kuin käyn tikkausta odottavan NYB-tilkkutyöni kimppuun.  Minusta näillä välineillä leikkiminen on kivaa. Jos joku innostuu tästä, niin mukavaa.  Kaikkien ei tarvitse lähteä tälle tielle.

torstai 18. toukokuuta 2017

Tarkkuustyökaluja ja kasseja

Tänään sain vihdoin viivoitinompeluun tarkoitetun konetikkausjalan.  Tuntui siltä kuin olisin asioinut jalokiviliikkeessä, niin tyyris tuo pieni kapine on.  Toisaalta en ole ostanut aikoihin tilkkutyötarvikkeita.  Vain yksi asiakas on Suomessa ostanut Berninan jalan no 72 ennen minua. Kiinnostaisi tietää, kuka se toinen omituinen on, joka haluaa harrastaa viivottimien avulla tikkaamista.

Berninan oma tikkausviivoitinsetti näyttää mielenkiintoiselta ja olen lukenut siitä ylistäviä lausuntoja. Se on kuitenkin niin kovan hintainen, että hankinta saa odottaa.

Tilaamani viivoittimet tulivat jo vähän aiemmin.
Tikkausjalka on kuvassa ylinnä oikealla, mutta ikkunan valo näköjään heijastuu paketista häiritsevästi.  Täytynee kuvata uudelleen, kun pääsen tositoimiin.  Tikkausviivoitin on Handi Quiltin alunperin isoille tikkauskoneille valmistama viivoitin, mutta se on sopivan pieni käytettäväksi tavallisen ompelukoneen kanssa.  Tilasin myös liukuesteitä viivoittimille.  Ne täytyy laittaa paikoilleen, kun alan kokeilla.

Keltainen viivoitin on paper-piecingin apuväline "Add a Quarter Ruler".  Olen kaivannut sellaista ommellessani New York Beauty -blokkeja, mutta en ole viitsinyt tilata pelkästään sitä.  Tilasin viivaimet Englannista The Cotton Patch -nimisestä kaupasta. Toimitus oli nopeaa eikä tarvinnut tullin kanssa asioida, kun Britannia on toistaiseksi EU-maa.  Lituskat tavarat tuliva kirjeessä suoraan postiluukkuun jaettuna.

Koska nykyään ostan vain pakon sanelemana ulkomaisista verkkokaupoista, töppäsin tietenkin tilatessani.  Unohdin avata internet-ostojen eston pankissa.  Kun olin sen tehnyt, niin homma onnistui näppärästi.  Laitoin eston takaisin päälle, kun laskutus oli selvä.  Korttini tiedoilla teki joku tuntematon ostoja netissä pari vuotta sitten. Vaikka en kärsinyt taloudellista vahinkoa, oli homman selvittelyssä paljon työtä ja vaivaa ja stressiä.

Lisää kasseja
Joskus 90-luvulla ostin kirpparilta pätkän Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa Taivas-kangasta. Tytär vaati, että sitä saa käyttää vain johonkin erityiseen.  20 vuotta meni ja nyt jo käytin :D
Kankaasta tein kaksi tukevaa olalla kannettavaa kauppakassia tyttärelle.  Kankaan toinen laita oli vihreää ja toinen pinkki/violetti ja värit liukuvat toisiinsa kankaan keskellä. Kaksiväriset kassit olisivat olleet aika rajuja ja niinpä tein kaksi eriväristä kassia: vihreän ja violetin.  Henkseleissä on kuitenkin molempia värejä.
Nyt on tämäkin kangas käytetty loppuun. Mahtavaa!!!  Vielä on kaapissa valtavasti kankaita, joille pitäisi keksiä käyttö.  Jotkut ovat liian kauniita käytettäväksi ja toiset liian rumia.  Printtikankaat eivät minulla juurikaan kulu em. syistä.  Tikkausharjoituksetkin on parasta tehdä yksivärisille kankaille, jotta virheet näkyvät helposti.  Ja tikkausharjoituksiin pääsenkin nyt ihan uudella tekniikalla ja välineillä.

Punarinta
sattui mukavasti kuvausetäisyydelle, mutta oli metsän varjossa ja kamerani oli vielä asetettuna valoisassa lintutornissa kuvaamiselle.  Värit eivät siksi ole aivan kohdallaan, mutta tuosta kuvasta pystyn tekemään kirjontamallin.