torstai 27. huhtikuuta 2017

Peiton reunustikkaus

Aikailu on nyt päättynyt ja Tulkoon valkeus -peiton boordi sai tikkaukset.  Aikailuun meni päiväkausia ja itse tikkaamiseen pari-kolme tuntia.   Boordin tikkaaminen oli helppoa ja joutuisaa, koska työ kulki hyvin ompelukoneessa kun sitä ei tarvinnut runtata koneen kainaloon.
Tikkasin yhtäjaksoista höyhentikkausta koko peiton ympäri.  Koska en halunnut raskasta ruotia ompelin ruodin vesiliukoisella langalla.  Lanka häviää, kun sumutan sitä vedellä.  Jos siitä jää jotain, niin sehän häviää aikanaan ensimmäisesä pesussa.  Koska sakarablokkien höyhentikkauksissa ei ole varjostusta, tikkasin samalla tyylillä eli ilman varjostusta.

Peitto on torkkupeittokokoa eli 155 cm x 195 cm.  Koko muuttuu vielä hieman, kun kanttaan peiton.
Nimilapun tekeminen on seuraava vaihe.  Sen jälkeen kanttaaminen.

Olen aika tyytyväinen tikkauksiin, vaikkakin täysin tietoinen siitä että tikkaus ei ole lähelläkään ammatikseen isoilla koneilla tikkaavien tasoa.   Kiitokset kannustavista tikkauskommenteista niitä antaneille.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Kerralla vai kahdella

Tuumailen Tulkoon valkeus -peiton boordin tikkaamista.  Otin boordista mitat ja piirtelin koetilkuille sen tarvitsemat mitat.  Tikkasin höyheniä kahdella eri tavalla.
Ensimmäisessä testissä tikkasin höyhenen ruodin eri puolet erikseen eli silloin peitto tarvitsee kiertää kahteen kertaan.  Vaikka tikkasin ruodittomana, niin höyheneen tulee vahvasti näkyvä ruoti.
Toiseen tilkkuun piirsin nurkkakohdan ja tikkasin lehdykät aina vuoronperään ruodin eri puolille. Ruodista tulee vähemmän näkyvä.
Koetikkaukset tein tummalla langalla, jotta virheet näkyvät selvästi.  Boordi on 18 cm leveä ja kädet kipeytyvät 8 cm pitkien lehdyköiden vääntämisestä.   Minulta tikkaus luonnistuu parhaiten pienen pienissä kuvioissa, joita ompelen tiheään.  Sellaiset eivät vaan toimi peiton boordissa.  Peitonhan pitää olla taipuisa eikä tönkkö.

Taidan joutua käyttämään, vielä loputkin valmiiksi tekemäni harjoituspalat ennen kuin alan tikata boordia.  Olen tikannut muutaman työn vuoropuolin ja silloin tehnyt suoralla ruodilla, jolloin pyöreän muodon saaminen lehdyköihin on ollut helpompaa.  Taidan kokeilla sitäkin vaihtoehtoa.  Siinä on hyvänä puolena se, että kovaa ruotia ei synny.

Onneksi kiirettä ei ole. Tilkkutyöt ovat ajanviete.  Peitto pitäisi kuitenkin saada valmiiksi, jotta voin siirtyä kokeileviin juttuihin ja ehkä tehdä jonkun lintutyön.

Kiitoksia kommenteistanne. Niitä on aina kivaa lukea.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Aurinko paistaa

Vihdoinkin sain Tulkoon valkeus -tilkkupeiton keskiosan tikkaukset valmiiksi.  Ripustin peiton ylösalaisin kuvausta varten ja aurinkojen vaikutelma muuttui. Nyt auringot eivät enää näytä nousevilta auringoilta vaan paistavat ylhäältä alas kuin lasten piirustuksissa.
Tikkaaminen oli aika raskasta.  Käyttämäni yksiväriset kankaat ovat paksumpia ja jäykempiä kuin painokuosiset tilkkutyökankaat.  Taustakankaaksi olisi kannattanut valita liukas puuvillasatiini Ditten sijaan. Aikamoista vääntämistä oli tikkaaminen tällä kertaa. Jälki on sen mukaista.  Sakaroiden suorat ompeleet mutkittelevat eikä höyhenten lenkeistä tullut sopusuhtaisia.

Tikkasin vain kaksi blokkia kerrallaan ja sitten täytyi pitää tauko. Niin kovaa oli peiton vastustus. Kuvasin ilman salamaa vasemmalla sivulla olevan ikkunan valossa.  Tikkaukset näkyvät parhaiten sivuvalossa.

Reunukset ovat vielä tikkaamatta.  Ne täytyy hakaneuloittaa uudelleen, jotta kerrokset pysyvät aisoissa.  Peitto roikkuu nyt vierashuoneen kaapin ovissa pyykkipinnaviritelmällä ja voin käydä vilkaisemassa sitä välillä saadakseni idean reunuksen tikkaamiseen.

Nyt taidan laittaa ompelutarvikkeet huilimaan pääsiäisen ajaksi.

Hyvää pääsiäistä kaikille
t. Milja

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Töks

Kolme viikkoa sitten uhosin, että Tulkoon valkeus-peiton tikkaus lähtee vauhtiin.  Sain tikkausta sen verran alkuun, että tiedän mitä olen tekemässä.  Tikkaaminen tökki pahasti, koska työ tarttui koko ajan pleksisen aputason nurkkiin.

Päädyin tikkaamaan sakarat esiin eli sakarakaarien saumojen mukaan ja sitten höyheniä blokkien nurkkiin.  Työn liikuttelu osoittautui vaikeaksi.  Korjasin tilannetta siirtämällä ompelukoneen toiselle pöydälle ja pöydän jatkoksi otin kevyen apupöydän 60 x 100 cm.  Sitten laitoin isoja kirjoja pleksitason jatkoksi.  Kaikki oli valmista, että aamulla jatkan tikkaamista paremmista olosuhteista.

Töks.  Aamulla heräsin päänsärkyyn ja kuumeisena.  Sain ajan terveydenhoitajalle, joka kutsui paikalle lääkärin.  Määrättiin antibioottikuuri.  Kärvistelin viikonlopun kuumeessa.  Kuuri ei tuntunut auttavan.  Maanantaina yritin saada aikaa lääkärille, mutta soitin kuulemma liian myöhään.  Olisi pitänyt mennä illalla Haartmaniin päivystykseen.  En jaksanut vaan soitin seuraavana aamuna ja sain lääkäriajan. Lääkäri totesi, että laittaa lähetteen Meilahden sairaalaan.  Hain kotoa hammasharjan ja iPadin ja laturit sekä hieman vaihtovaatteita.  Kun Meikussa lääkäri viimein tuli, totesi hän että lähetetään Jorvin sairaalaan.  Jorvissa ongelmakohta leikattiin myöhään illalla.   Pääsin kotiin puolilta päivin, mutta joudin syömään kahta antibioottia 10 päivän kuurin.   En ole jaksanut käydä ison tikkaustyön kimppuun.  Kuume ja antibiootit veivät voimat.

Nuppupeittoja
Yritän kuluttaa iloisen värisiä printtikankaita tekemällä niistä nuppupeittoja.  Jotta saisin niistä sopivan kokoisia, täytyisi käyttämääni ulkokaaripalaa suurentaa.  Helppo homma.  Silitän vain freezer-paperille tulostamani kaavat isommalle freezer-paperipalalle ja jatkan kaavaa.  En ole jaksanut toistaiseksi toteuttaa kaavan suurentamista, mutta muutaman sakarakaaren olen ommellut.
Outo juttu
Huomasin pari päivää sitten, että facebookissa tammikuussa julkaisemani kuvan silloin vielä keskeneräisestä Pihalinnut-työstäni oli jakanut sivullaan varsin merkittävä tilkkuilutaho eli Carrefour Europeen du Patchwork. Mitään selitystä, kuinka olivat löytäneet fb:n miljoonista kuvista tuon työni, eivät ole antaneet.  Luulisi, että heillä olisi valtaisat määrät omia kuvia.
Englanninkieliseen kommenttiini sieltä vastattiin ranskaksi :D  Ranska ei kuulu hallitsemieni kielten valikoimaan ja fb:n tarjoama käännös on ihan puuta heinää.

Tätä kirjoittaessani sain huomata, että ovat julkaisseet myös kuvan valmiista työstäni.  Olen entistä äimistyneempi.



Totta on, että facebookissa julkiseksi merkitty postaus on kaikkien käyttäjien jaettavissa.  Laitan silloin tällöin joitakin julkaisujani julkisiksi, jotta pyrkiessäni johonkin ryhmään ylläpitäjät näkevät minun olevan aidosti suomalainen.  Etenkin kuvia, jotka olen julkaissut täällä blogissa olen laittanut julkisiksi myös facebookissa.  Suosittelen tapaa.  Tilkusta asiaa -fb-ryhmän ylläpitäjänä tuntuu välillä hankalalta hyväksyä ryhmään ihmisiä, jotka ovat piilottaneet kaikki tietonsa.   Onneksi häiriköitä ei ole livahtanut ryhmään.