lauantai 21. lokakuuta 2017

You can't take it with you

Ollessani vaihto-oppilaana osallistuin silloisen kouluni draama-luokan näytelmään nimeltä You can't take it with you.  Asia tuli mieleeni, kun ihana tyttäreni mainitsi että Ruotsissa on kuulemma buumi hankkiutua eroon tavaroista ennen kuolemaa.  Roudasimme vintistä huonekaluja sisälle asuntoon, jotta ne noudettaisiin pois.  Konmaritus siis jatkuu täällä aina vain.  Huonekalut lähtivät jo ja tytär otti yhden perintönojatuolin mukaansa.  Tavarat vähenevät lupaavasti.

Tilasin maalarin kohentamaan yhden huoneen nahistunutta tilaa ja huone pitää saada tyhjäksi.  Seinissä on muutama ruma reikä, jotka häiritsevät silmää.  Reiät jäivät, kun taannoin myin seinään kiinnitetyt hyllyt.  Hyvin kävivät kaupaksi 40 vuotta vanhat Artekin hyllyt. Vintiltä poistettavia huonekaluja roudatessa löytyivät noihin Artek-hyllyihin kuuluneet seinälistat. Mitä ihmettä niille tekisin? Vaikuttavat suorilta ja paria sellaista voisin ehkä käyttää tilkkutyön kerrosten kokoamisessa. Olisivatkohan sopivan pitkiä?
Kuvan perintökristallikruunun ilmoitus ehti olla Tori.fi:ssä vajaan tunnin, kun se jo haluttiin ostaa. Parin tunnin sisällä ostaja tuli hakemaan sen. Hän asui naapurikadulla. Lisää ostajia ilmaantui ennen kuin kruunu oli noudettu.  Selvästi hinnoittelin alakanttiin, mutta kapine vei paljon tilaa kaapissa.  Sen puhdistaminen pöydän päällä onnistui mukavasti, mutta kun se roikkuu katossa on puhdistus todella hankalaa.   Nyt sain isoon komeroon remontilta piiloon muita tavaroita.

Aina ei tavaroiden myyminen mene yhtä helposti.  Vaikka kirjoitan myynti-ilmoituksiin "vain nouto kotoani, en voi tuoda mihinkään kohtaamispaikkaan", tulee jatkuvasti pyyntöjä tuoda tavara ostajan käteen.  Hinnoillani, en voi tarjota kotiinkuljetusta. En ole keksinyt, miten pääsisin ilmaiseksi Helsingin keskustaan.  Aikaakin menisi keskustassa käymiseen turhan paljon.  

Linnut ovat lähteneet suurelta osalta
Vihervarpusparvi kävi tervehtimässä ennen lähtöään.  Olin hyvin onnellinen saadessani muutaman kivan kuvan, kun hetken ruokailivat naapurin tuijassa.  Kameran säädöt eivät valitettavasti olleet ihan oikeat tuon pikaisen visiitin dokumentointiin. Yhdessä kuvassa näkyy kaksi keltaista koirasta, mutta valitettavasti en ollut kohdentanut kameraa niihin.  Luotan kuitenkin siihen, että jossain vaiheessa saan hyvän kuvan koiraastakin.  

Tilkkulehteen taas
Olen avustanut yhden jutun tekemisessä käsittelemällä kuvia ja muokkaamalla tekstiä.  On se hienoa, kun löytyy ihminen, jotka osaa ommella mitä vain ja sain houkutelluksi kirjoittamaan teko-ohjeita.  Pöytälaatikkooni (= tietokoneen kovalevy) oli juuttunut yksi juttu ja jutulle löytyi avustava kirjoittaja, jota en ole koskaan tavannut,  ja nyt juttu on tosi kivassa kunnossa. Yhteistyössä on voimaa.  Aineistopäivä on huomenna ja lehden taitto alkaa. 

torstai 5. lokakuuta 2017

Peiton aloitusta

Olen miettinyt pitkin syksyä, miten käyttäisin kangasvarastoni printtikankaita. Jotta saan kirjavat painokuviot rauhoittumaan täytyy käyttää valkoista kangasta. Lopulta keksin, että klassinen malli Churn Dash on sopivan hillitty. 

Noita kirjavia sinipohjaisia on varastossani muutamalla eri kuviolla ja näyttävät sopivan yhteen ja kuviotkin pienentyvät leikatessa.  Löysin mallin, jossa leikataan ensin 10" x 10" palat.  20 tuumaa kuulostaa tasan puolelta metriltä, eikö vain.  Kangaspalani ovat millilleen tai vähän alle 50 cm mittaisia.  Mittanauhasta tarkistettuna 20" onkin 51 cm, joten kangas ei riitä ko. kokoisiin neliöihin.
Pienensin mallia niin, että lähtöneliön koko on 8" x 8".  Tasaisia lukuja on helppo puolittaa päässä laskien.  Valmiista blokeista tulee oikein kivan kokoisia.  Onneksi valkoista kangasta on yhtenäinen pitkä pätkä, joten sen kanssa ei ole ongelmia näkyvissä.

Nyt on vaihe 1 siis hallinnassa ja voin jatkaa meditatiivista blokkien tekoa pitkän aikaa.  Nähtäväksi jää kuinka pitkälle kankaita riittää ja minkä kokoinen lopputulos tulee olemaan.  Oleellista on taas kerran mukava tekeminen ei niinkään mikään tilkkupeiton tarve.

Tuon blokin nimestä heräsi keskustelu ja täytyi taas penkoa vähän, miksi sillä on kaksi nimeä Churn Dash ja Monkey Wrench.  Selitykseksi löysin, että Churn Dash blokki on kolmella jaollinen ja Monkeyn lasketaan olevan viidellä jaollinen, jolloin keskusneliö jää yhtä kapeaksi kuin kaitaleet.  (Tuota ei ymmärrä kukaan :)

Ruska on nyt täällä varsin kaunis. Lähdin valokuvaamaan ja juutuin työmaan aiheuttamaan ruuhkaan, jolloin alkoi sataa ja sitten kiepautin auton nokan takaisin kotia kohti. Tänään ei siis ruskakuvia tullut otetuksi. 

Käteni ovat nyt paremmassa kunnossa. Hermopistely on harventunut, mutta vielä täytyy käsiä säästellä ja tehdä käsitöitä vain varovasti.  Lasta painaa öisin ja joudun välillä ottamaan sen pois ja laittamaan vähän myöhemmin uudelleen.  Onneksi tilkkuilijana minulla on pehmikkeeksi sopivaa tikkausvanua.

Iloista loppuviikkoa
Milja

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kädet tekivät tenän

En ole ommellut mitään esiteltävää tiklin kirjomisen jälkeen. Kädet rasittuivat kirjonnasta sen verran, että täytyy säästellä niitä. Lääkäri määräsi lastoittamaan ne yöksi, jotta pistely loppuisi.  Välillä on nolottanut, kun olen kieltäytynyt ompelemasta käsin ja tekemästä muita juttuja, jotka ovat tuntuneet pahalta käsien kannalta. Nyt sitten innoissani kirjoin liikaa koneella ja kärsin seurauksista.  Ainakin tekeminen oli mieluisaa.

Uusi Tilkkulehti tuli.  Siihen sain aikaiseksi jutun viivoitintikkauksesta ja sivullisen Sytykkeitä. Tämä lehden numero oli erityisen iloinen ja värikäs. Paljon erilaisia juttuja uudella tavalla ryhmiteltynä.
Kuvittelin kirjoittavani jatkoa viivoitintikkauksesta seuraavaan numeroon, mutta nyt sitä ei synny. Ehkä sitä seuraavaan.  Sytykkeitä eli pieniä teknisiä vinkkejä tilkkuiluun liittyen taidan sentään saada sivun verran aikaan.

Linnuista
Linnut ovat muuttamassa etelään.  Kävin Lauttasaaressa ja kuvittelin saavani kuvia muuttolinnuista. Linnut piilottelivat jossain.  Vasta katsoessani tietokoneella Melkistä ottamaani kuvaa näin, että kuvassa oli merimetsoja rannalla. Taitaa olla 8 yksilöä.


Maarissa näin 60 kurjen rykelmän kaartelevan ja ottavan korkeutta Laajalahden päällä. Sitten häipyivät etelän suuntaan.
Helsinki laajenee
Kuvasin Suomenlinnan suuntaan ja sen sijaan että olisin saanut kauniin historiallisen maiseman, niin etualalla näkyy kuinka Hernesaaren kärjessä merta täytetään uusiksi rakennuspaikoiksi.  Kuvassa näkyy myös Viking Xpressin piippu. Se kulkee Helsingin ja Tallinnan välillä.

Nyt paistaa aurinko ja taidan suunnata kameran kanssa jonnekin rannalle.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tikli

Vähän vailla selkeää päämäärää kirjoin uuden lintukuvan. Tällä kertaa tiklin. Tikli on todella oudon näköinen lintu.  Sitä ei uskoisi todeksi, jos ei omin silmin näkisi niintä luonnossa.

Valitsin tiklin kirjontamalliksi, koska ajattelin kirjoa sen beigelle kankaalle. Beige kangas oli kuitenkin kapeampaa kuin käyttämäni valkoinen ja hylkäsin sen siksi.  Aamulla sitten älysin, että kampeampi kangas olisi ollut ok. koska kokoan pinnat paloista. Aina ei ajatus kulje.  Voi olla että teen toisen tiklin beigelle kankaalle ja siitä sitten jatkostyöstän alkuperäisen ajatuksen mukaan.  Tämä kirjava lintu pääsisi jossain vaiheessa toisten kanssa seinävaatteeseen.  Mene ja tiedä.

Työväenopiston tilkkutyökurssi alkoi taas. Sinne pitäisi keksiä joku tilkkutyö, jota voi edistää siellä aina tarvittaessa.  Sellainen kiva rutiinityö.  Tikkaaminen ja kirjominen vaativat ehdotonta keskittymistä ja erityisvarusteitakin, joten niitä en voi siellä tehdä.