sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Töks

Kolme viikkoa sitten uhosin, että Tulkoon valkeus-peiton tikkaus lähtee vauhtiin.  Sain tikkausta sen verran alkuun, että tiedän mitä olen tekemässä.  Tikkaaminen tökki pahasti, koska työ tarttui koko ajan pleksisen aputason nurkkiin.

Päädyin tikkaamaan sakarat esiin eli sakarakaarien saumojen mukaan ja sitten höyheniä blokkien nurkkiin.  Työn liikuttelu osoittautui vaikeaksi.  Korjasin tilannetta siirtämällä ompelukoneen toiselle pöydälle ja pöydän jatkoksi otin kevyen apupöydän 60 x 100 cm.  Sitten laitoin isoja kirjoja pleksitason jatkoksi.  Kaikki oli valmista, että aamulla jatkan tikkaamista paremmista olosuhteista.

Töks.  Aamulla heräsin päänsärkyyn ja kuumeisena.  Sain ajan terveydenhoitajalle, joka kutsui paikalle lääkärin.  Määrättiin antibioottikuuri.  Kärvistelin viikonlopun kuumeessa.  Kuuri ei tuntunut auttavan.  Maanantaina yritin saada aikaa lääkärille, mutta soitin kuulemma liian myöhään.  Olisi pitänyt mennä illalla Haartmaniin päivystykseen.  En jaksanut vaan soitin seuraavana aamuna ja sain lääkäriajan. Lääkäri totesi, että laittaa lähetteen Meilahden sairaalaan.  Hain kotoa hammasharjan ja iPadin ja laturit sekä hieman vaihtovaatteita.  Kun Meikussa lääkäri viimein tuli, totesi hän että lähetetään Jorvin sairaalaan.  Jorvissa ongelmakohta leikattiin myöhään illalla.   Pääsin kotiin puolilta päivin, mutta joudin syömään kahta antibioottia 10 päivän kuurin.   En ole jaksanut käydä ison tikkaustyön kimppuun.  Kuume ja antibiootit veivät voimat.

Nuppupeittoja
Yritän kuluttaa iloisen värisiä printtikankaita tekemällä niistä nuppupeittoja.  Jotta saisin niistä sopivan kokoisia, täytyisi käyttämääni ulkokaaripalaa suurentaa.  Helppo homma.  Silitän vain freezer-paperille tulostamani kaavat isommalle freezer-paperipalalle ja jatkan kaavaa.  En ole jaksanut toistaiseksi toteuttaa kaavan suurentamista, mutta muutaman sakarakaaren olen ommellut.
Outo juttu
Huomasin pari päivää sitten, että facebookissa tammikuussa julkaisemani kuvan silloin vielä keskeneräisestä Pihalinnut-työstäni oli jakanut sivullaan varsin merkittävä tilkkuilutaho eli Carrefour Europeen du Patchwork. Mitään selitystä, kuinka olivat löytäneet fb:n miljoonista kuvista tuon työni, eivät ole antaneet.  Luulisi, että heillä olisi valtaisat määrät omia kuvia.
Englanninkieliseen kommenttiini sieltä vastattiin ranskaksi :D  Ranska ei kuulu hallitsemieni kielten valikoimaan ja fb:n tarjoama käännös on ihan puuta heinää.

Tätä kirjoittaessani sain huomata, että ovat julkaisseet myös kuvan valmiista työstäni.  Olen entistä äimistyneempi.



Totta on, että facebookissa julkiseksi merkitty postaus on kaikkien käyttäjien jaettavissa.  Laitan silloin tällöin joitakin julkaisujani julkisiksi, jotta pyrkiessäni johonkin ryhmään ylläpitäjät näkevät minun olevan aidosti suomalainen.  Etenkin kuvia, jotka olen julkaissut täällä blogissa olen laittanut julkisiksi myös facebookissa.  Suosittelen tapaa.  Tilkusta asiaa -fb-ryhmän ylläpitäjänä tuntuu välillä hankalalta hyväksyä ryhmään ihmisiä, jotka ovat piilottaneet kaikki tietonsa.   Onneksi häiriköitä ei ole livahtanut ryhmään.

torstai 2. maaliskuuta 2017

Tästä se lähtee

"Tulkoon valkkeus" -peiton tikkaaminen nimittäin.  Sain eilen kootuksi peiton kerrokset Työväenopiston suurella ja korkealla pöydällä.  Kiinnitin hakaneuloilla.  Moni tuntuu rakastavan harsimista niin paljon, että kävi ihmettelemässä hakaneulahommaani.  Tässä taas kerran: En voi ommella käsin, en halua ommella käsin enkä tykkää ommella käsin.  Kerrokset ovat siis kiinni toisissaan kaarevilla hakaneuloilla.  Hakaneuloja olen käyttänyt vuosikausia peittojen kokoamisessa. Kerran taisin harsia kokonaisen peiton.  Harsintatekniikoita olen kokeillut pienempiin töihin.  Käsi ei tykkää.
Tikkaan siis ompelukoneellani. Minulla on vain yksi kone, jolla teen kaiken.  Tikkasin ensin pitkillä pistoilla peiton ympäri.  Jos jostain syystä olisi tarvis avata tuo tikkaus, niin viiden millin tikit on helppo purkaa.  Olisi kivaa, jos koneessa olisi sentin tikit valittavana. Kehitin taannoin systeemin sentin tikkejä varten, mutta se oli niin hidasta hommaa, että viidellä millillä mennään. Kun olen kiinnittänyt työn reunat toisiinsa tuolla koneharsinnalla, leikkaan aina pois ylimääräisen kankaan ja vanun tikkauksen ulkopuolelta. Silloin taustakankaan reuna ei voi hivuttautua salakavalasti taustapuolelle ja tarttua tikkauksiin. Sellaistakin on joskus sattunut.

Teen aina tilkkupeiton taustasta ylimittaisen ja samoin vanuksikin leikkaan reilusti päällistä isomman palan.  On helpompaa asetella kerrokset, kun on pelivaraa.  Koska käyttämäni bambuvanu on hyvin leveää jäi siitä melko pitkä pätkä päädystä. Sitä himoittiin, mutta en luopunut. Kagassilpusta luopuminen on ihan helpottavaa, mutta vanulle minulla on aina omaa käyttöä.
Kunnon vanua saa vain laadukkaista tilkkutyötarvikeliikkeistä, Eurokangas ei kuulu niihin. Vanun hankkiminen on on aina erikseen järjestettävä. Tämä bambuvanu on Tilkkutarhasta. Olen käyttänyt samaa laatua moniin projekteihin ja erittäin tyytyväinen siihen.

Nyt on vuorossa stabilointivaihe eli tikkaan walking footin eli yläsyöttäjän avulla ns. ojaan eli saumojen varjoon ja sitten käsittelen noiden tikkausten väliin jäävät alueet vapaalla konetikkauksella.

Laiska töitänsä laskee
Olen vuosien aikana kirjoittanut monen monta artikkelia Tilkkulehteen. Välillä olen unohtanut, mistä olen kirjoittanut ja juttujen löytäminen lehtiä selaamalla on aika työlästä.  Niinpä tein kerralla isomman urakan ja skannasin suurimman osan kirjoittamistani/kuvaamistani jutuista tietokoneelle. Ne ovat pdf-muodossa.  Valitettavasti niihin ei voi käyttää sanahakua, kun skannaus teki niistä kuvia. Sanahaku toimii kuitenkin alkuperäisiin tekstitiedostoihini, jotka majailevat vielä koneellani.
Joukosta puuttuu vielä. Tilastointi paljasti myös, että viime vuonna en ole saanut aikaan juuri muita juttuja kuin vakiopalstan eli "Sytykkeitä".  Tuoreimmassa Tilkkulehdessä tilanne on sama.  Pitäisi keksiä jotain uutta kirjoitettavaa, mutta myös toivoisin että lukijat puolestaan innostuisivat kirjoittamaan lehteen tilkkutyöohjeita ja muuta tilkkutöitä sivuavaa kivaa.

perjantai 24. helmikuuta 2017

Verta, kyyneleitä ja valmista

Eija-ystävä lupasi kiinnittää Pihalintujen reunakaitaleen käsin työn taustalle.  Kieltäydyin, koska pidän koneella kiinnitettävästä valetereratkaisusta ja halusin tehdä samanlaisen reunan kuin Yhdeksään varikseen.   Jotain johdonmukaisuutta täytyy tässä boheemissa pajassa harrastaa.
Reunakaitaleen kiinnitys meni muuten hienosti, mutta nimilappu jäi pöydälle ja jouduin purkamaan ja kiinnittämään nimilapun vähän aiottua hankalammin.  Tyytyväisenä kantattuun reunaan huomasin, että ripustuskuja tarvitaan.  Ompelin putken koneella, mutta se piti jotenkin saada paikoilleen eikä sitä hommaa voi tehdä koneella. Voi itku.

Otin paketista käyttämättömän ohuen neulan ja kuvittelin sen uppoavan kankaaseen helposti. Kolmannella pistolla pistin itseäni sormeen ja arvaapa mitä.  Sain tietenkin aikaan pieniä veripilkkuja työhön.  Siinäkin on sitten yhdenmukaisuutta Yhdeksän variksen kanssa.  Siihenkin onnistuin vuodattamaan verta.  Ne veripisteet ovat jo haalistuneet, joten en tee tämän uuden työn veripilkuille yhtään mitään.  Kyllähän työssä täytyy olla tekijän dna-tunniste. Vai mitä?


Yllä Yhdeksän varista työni. Se valmistui vuonna 2013.  Siinä ideana oli kokeilla saman variskuvan toteuttaminen eri tekniikoilla ilman käsinompelua.   Nämä kädet, kun eivät enää käsinompelua kestä.

Nyt kuitenkin voin ylpeänä todeta, että työ on täysin valmis ja alkaa edistää Tulkoon valkeus työtä.

Lintukuvausta
Kun tämä kuvaaja ei ole viime aikoina vaivautunut menemään kuvaamaan lintuja, tuli lintu keittiön ikkunan edustalla olevaan lahoon pihlajaan keikistelemään.  Siinä sitten sainkin usean hyvän otoksen käpytikasta.  Innostuin ja menin Elfvikiin katsomaan olisiko siellä jotain kuvattavaa.  Ei valitettavasti ollut linnun lintua.  Tiaisten tirskahduksia kuului.


Tänään on taas kuulunut viherpeipon ryystämistä tässä kotinurkilla. Kyllä kevät kohta tulee ja nytkin aurinko paistaa.
Lintuillaan, Milja

maanantai 13. helmikuuta 2017

Jämäilyä

Pyrin tekemään tilkkutyöt uusista hyvälaatuisista materiaaleista.  Jotain täytyy kuitenkin tehdä ns. jämistä. Tikkausharjoitustilkut ovat oivallinen paikka käyttää vanujämät. Haluan kokeilla tikkausta aina koetilkulle ennen varsinaiseen työhön tarttumista.

Kaivoin vanupussista kaikki villavanukaitaleet ja ompelin yhteen suurinpiirtein samanpituisten kanssa niin, että sain aikaan jotenkin suorakaidetta muistuttavia tikkausharjoituksiin sopivan kokoisia paloja.  Asetin vanuviritelmät yksi kerrallaan kankaalle, jonka olin todennut ei sittenkään sopivaksi varsinaisiin tilkkutöihin.  Käänsin kankaan kaksinkerroin ja leikkasin vanun reunan läheltä.  Ompelin kerrosleivän ympäri koneella pitkin pistoin "walking footin" avulla.  Tasasin noin 1 cm saumanvaran joka sivulle.  Ompelulankana käytin puolanloppuja ja sainkin muutaman puolan vapaaksi.  Tyhjistä puolista tuntuu aina olevan pulaa.
Nyt minulla on muutama hyvä harjoitustilkku, kun alan tikata "tulkoon valkeus" työtä.  Tietenkin ensin täytyy ommella työhön jo leikkaamani boordi ja yhdistää takakappaleen kankaat ja koota kerrokset. Flunssanpoikanen vaan tuppaa hidastuttamaan aikeita.

Hankintoja
Ostin Tilkkutarhasta taas ihanan pehmeää bambuvanua.  Neljä metriä tuli minulle.  Siinä on siis kahteen peittoon vanut.  Ostin myös Töölön Tilkkupajasta vanua. Sieltä valitsin tukevaa puuvillavanua lähinnä seinätekstiileihin.  Vanun puutteesta ei siis ainakaan johdu töiden hidas eteneminen.  Tilkkutarhasta ostin myös Aurifil-ompelulankoja.  Ja sitten ostin loput Superior Threadsin titaanivahvisteiset Top Stich -neulat.  Aiemmista kokemuksista tiedän, että ne ovat juuri minulle sopivia neuloja.

Huomenna on Ystävänpäivä.  Onnellista ystävänpäivää kaikille tilkkuilijoille ja muillekin blogini lukijoille.  Menen ystävän kanssa kahteen Helsingissä esillä olevaan näyttelyyn:  Arabianrannan asukastalolle "Lentävät hanhet"-killan tilkkutyönäyttelyyn ja Sanna Lappalaisen ommeltujen kuvien näyttelyyn Galleria Mariaan.
Kiitoksia kommenteista.